<rss version="2.0">
  <channel>
    <title>Draamakuningattaren matkassa</title>
    <description>
    </description>
    <link>http://annina.jutut.fi/</link>
    <ttl>120</ttl>
    <copyright>
    </copyright>
    <webMaster>info@jutut.fi</webMaster>
    <item>
      <title>päätin siirtyä muualle</title>
      <description>kirjoittelemaan. Kiitos kun olet lueskellut Blogiani.&lt;br&gt;&lt;div style="text-align: center;"&gt;

&lt;/div&gt;</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2842</link>
      <pubDate>Tue, 19 Jan 2010 18:52:49 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Touhuiluja</title>
      <description>Äitienpäiväviikolla mies piti likan kotosalla keskiviikkona ja he tulivat&amp;nbsp; hakemaan minut&amp;nbsp; autolla töistä anopin kanssa. Anoppi oli luvannut viedä meidät etukäteen äitienpäivän kun niaksi syömään joten se ilta menikin sitten White Ladyn ruokia nauttiessa.&lt;br&gt;Torstaina vein likan töiden jälkeen junalla siskoni luokse, jotta likka pääsee isomummilla käymään perjantaina. Perjantaina kävin töiden jälkeen hakemassa likatsun kotiin. Kun pääsimme illalla kotiin olin aivan poikki kun 2 iltana istunut Hki-Jäke väliä junassa tuntikaupalla. Onneks on viikonloppu tulossa.&lt;br&gt;</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2479</link>
      <pubDate>Sun, 25 May 2008 07:49:48 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Kaupoilla &amp; Ulkoilua</title>
      <description>
Perjantaina suuntasimme Itikseen etsimään minulle juhlakenkiä mutta  epätoivoisen sovittelun jälkeen löysin vain nahkaiset ballerinat jotka  hätätapauksessa menevät myös juhlissa. Lauantaina pyörähdettiin vielä  keskustassa likan kanssa, käytiin ostamassa&amp;nbsp; siskon vauvalle  ristiäislahja. Sunnuntaina naapuritalon kaverit houkuttelivat meidät  mukaan Korkeasaareen ja vietimmekin kaunista ja lämmintä  sunnuntaipäivää siellä. Kiva reissu.&amp;nbsp;
</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2478</link>
      <pubDate>Sun, 25 May 2008 07:41:39 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Vappu</title>
      <description>
Olin kutsunut hyvän ystäväni meille tyttönsä kanssa vapuksi kylään. Olikin kiva odottaa&amp;nbsp; vappuaattoa kun tiesi ettei tarvitse olla kahdestaan likan kanssa koko iltaa. Meidän molempien miehillä kun on sama harrastus tuollaisina klassina viinanvetoiltoina = kuskaavat niitä känniääliöitä paikasta a paikkaan b tai c tai jonnekin..&lt;br&gt;Olin hankkinut likoille odarit, tein salaattia, tein lihapullia, kasvistikkuja ja kaikenlaista. Likat söivät hyvinkin vähän mutta me äidit viihdyttiin pöydän ääressä jutellen ja syöden. Kaverin tyttökin alkaa olla jo niin iso, että likat leikkivät kivasti keskenään. Mulla oli likan pieniä mekkoja ja muita vaatteita kassillinen jotka kaveri osti multa. On kiva kun tietää, että hänelle kelpaa kaikki meiltä pieniksi jääneet vaatteet ja yleensä annankin niitä joka vierailulla pari kassillista mutta nyt noi mekot sun muut olivat sen verran siistimpiä että myin ne hänelle kun ne eivät huuto.netissä liikkuneet minnekään. Mukava ilta oli kaikilla ja aika meni hyvinkin rattoisasti. &lt;br&gt;
</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2475</link>
      <pubDate>Sat, 24 May 2008 19:04:09 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Juhlia ja Huimalaa</title>
      <description>
Kaveri piti miehelleen 25v juhlat ja voivotteli töissä että hommia on niin paljon, tarjouduin auttamaan kun luulin että kyseessä työt mutta sitten järjestin itseni kaverin luokse töistä suoraan ja mutkien kautta järjestyikin sitten niin, että likka meni kaverilleen päikkäristä suoraan. selvitinkin lapsenvahtikuviot että saanko lasta kenellekään ja kun en saanut niin rohkaisin mieleni ja&amp;nbsp; soitin kaverin äidille että voiko likka jäädä sinne yöksi. Tyttö sai luvan jäädä sinne, mies vei yökamat ja mä jäin juhlimaan. Boolia, vettä ja huoli likasta mutta kuitenkin lähdin joukon mukana Zetoriin. Oli hyvinkin hauska ilta, tosin sankarin kaverit innostuivat halailemaan minua sen verran, että kaaduin pariin otteeseen heidän kanssa Baarin lattialle ja jäin tietenkin kundien väliin vielä. Ihmiset katsoivat hyvinnkin pitkään ko. touhua mutta mä en ollut juurikaan humalassa vaan ko. kundit olivat juoneet ihan riittävät pohjat... No hauskaa oli, mies toi mut kotiin ajoissa ja lapsen kyläpaikastakaan ei tullut mitään hätäisiä soittoja että tyttö itkee täällä vanhempiaan.&lt;br&gt;&lt;br&gt;Lauantaina olin reipas ja kävelin hakemaan tytön kotiin. Iltapäivällä lähdimme käymään siskoni luona sillä mies ei ole nähnyt vielä vauvaa ollenkaan. Poika nukkui sylissäni kahvipöydässä ja mies katsoi lätkääkin kiinnostuneempana =) Kiva oli piipahtaa siellä.&lt;br&gt;&lt;br&gt;Sunnuntaina Mies ja tyttö  veivät minut kavereiden luokse iltapäiväksi ja miehet lähtivät tyttöjen  kanssa kohti Huimalaa. Me naiset saimme rauhassa juoruta ja syödä.  Kolme tuntia vierähti vauhdilla ja olisi ollut kiva tavata perheidenkin  kesken pidempään mutta kello alkoi olla jo melkoisesti joten auton  nokka kohti Mäkkäriä ja sitten kotiin laittamaan tyttöä nukkumaan. &lt;br&gt;  &lt;br&gt;
</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2460</link>
      <pubDate>Sat, 26 Apr 2008 08:18:43 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Tytön uusi huone :)</title>
      <description>
Pistimme tytön huoneen&amp;nbsp; uuteen uskoon ja nyt on lapsella parvisänky,&amp;nbsp; vanhan myin todella nopeasti huuto.netissä ja&amp;nbsp; uusi kirjahyllykin on nyt vihdoin huoneessa, kasattuna ja paikallaan. Rahaa meni viime kädessä melkoisen vähän, sillä saimme huutiksesta parven käytettynä kun uutena vastaavat maksoivat monia satoja. Huone on isomman oloinen ja tietenkin likka on ihan onnessaan uudesta sängystään edelleen vaikka hän on nukkunut siinä jo monta viikkoa. Hurahdin myöskin Bobon ystävämyyntiin likan kanssa kolmisen viikkoa sitten ja tuli ostettua pari kassillista kesävaatteita, rahaa meni melkoisesti; toisaalta ne kaikki olivat puoleen hintaan siellä joten ei kirpaissut niin paljoa. Osa vaatteista olikin isoja joten osa jäi vielä ensi ja seuraavallekin kesälle mutta eipä tuo mitään haittaa. Miehen mielestä olen tietenkin hävittänyt lopunkin järkeni ostaessani noin paljon vaatteita hänelle mutta sellaista se on.&lt;br&gt;&lt;br&gt;Mies oli serkkunsa kanssa Fc Barcelona fan clubin saunaillassa ja me
vietimme tyttöjen illan kotona ja mukavaa oli. Kundit tulivat aamuyöstä kotiin ja kertoivat lähtevänsä Moskovaan katsomaan Valioliigan fudispeliä toukokuussa. Olinkin että okei, hyvä juttu, mutta miten todennäköistä on että toteutuu? (pelkäsin että mies pistää fudisreissun meidän kesälomasuunnitelmien edelle) Mutta ei kyllä me perheenä matkalle lähdettäisiin. joten sanoin et jos sulla on rahaa siihen niin ok. &lt;br&gt;&lt;br&gt;&lt;br&gt;
</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2459</link>
      <pubDate>Sat, 26 Apr 2008 08:17:50 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>SISKON vauva syntyi..</title>
      <description>
31.3. Palasin normisti töihin lomalta, pää tokkurassa aikaisesta aamuherätyksestä ja lukemattomia  posteja oli kymmeniä.. kunnes sisko soittaa puoli yhdeksän ja sanoo onneksi olkoon TÄTI. Olin niin kysymysmerkkinä kuin olla ja saattaa ja toistelin vain, että milloin vauva on syntynyt, tunti sitten, hetken kuluttua kysyn uudelleen samaa asiaa ja olen aivan hämilläni, sanon jopa, että en osaa sanoa mitään; alan kohta itkemään jne. Poika sieltä siis tuli kuten pitikin. Kaikki hyvin ja vauva on terve ja siskollakin kaikki hyvin. Viestittelyä pitkin päivää, iltapäivällä sisko soittaa uudelleen, että saadaan mennä isän mukana katsomaan vauvaa. isä tuli hakemaan meitä, vietiin vauvalle Muumipyyhkeitä, siskolle vaahtokarkkeja ja lakuja ja likan ostama lelu vauvalle. VAuva oli todella pieni, ihana tuhiseva nyytti. Olo oli todella haikea, etten voi enää imettää, että oma tyttö on jo niin iso ja miksei mulla ole vauvaa, miksi asiat ovat näin.. teki mieli ottaa vauva mukaan sairaalasta ja mennä istumaan kotisohvalle vauva sylissä.&lt;br&gt;Olo oli aivan ihmeellinen ku päästiin kotiin, en osannut keskittyä mihinkään, en käydä nukkumaankaan vaan mietin koko ajan siskoa, vauvaa ja siskon miestä. Oma mies ei hiffannut moneen päivään, että kävin aivan ylikierroksilla toisten vauvan takia. Huokailin, haikailin, jahkailin ja mietin taas kaiken alusta loppuun ja kaiken siinä välillä olevan. Odotin kovasti, että oltaisiin päästy koko perhe katsomaan vauvaa tiistaina mutta siskolle oli menossa muita vieraita joten jätettiin meneminen väliin. &lt;br&gt;Keskiviikkona sisko antoi mulle luvan mennä taas katsomaan vauvaa, mies vei tytön uimakouluun sillä aikaa. olin siellä koko vierailuajan ja olisin halunnut vauvan syliin mutta hän nukkui tai oli rinnalla koko ajan. Mieli oli hyvä, raskas mutta hyvin helpottunut kun lähdin sairaalasta keskiviikkona. tajusin, että vaikka vauva on superihana ja pieni niin ne ovat sitä vain hetken enkä mä vieläkään koe olevani valmis siihen että kasvattaisin tieten tahtoen yksin paria pientä lasta joten pysyn nykyisessä elämäntavassa edelleen. Te jotka luette ja ihmettelette asiaa tai aihetta niin pahoittelut en aio kirjoittaa aiheesta enempää. En myöskään aio vastailla uteluihin asiasta eli puhun asiasta jos mikäli itse haluan.. Neuvoja satelee mutta mä en niitä jaksa kuunnella kun kukaan ei elä mun puolestani mun elämää eli älä ole niin tyhmä että tulet sanomaan että pitää erota, mulle on kerran jo eräs lähipiirissä oleva niin suositellut ja mä en pidä sitä vaihtoehtona ainakaan mihinkään parempaan elämään. Mun mukavuudenhaluni tai toisen ihmisen muut halut eivät saa sotkea ja hajoittaa sitä mitä meillä on. Suomeksi elän ihmisen kanssa joka mua rakastaa ja mä häntä ja jos näin on tarkoitettu niin näillä mennään. Kaikki vinkit joita olen pyytämättäni saanut salaa raskaaksi tulemiseen on vaan tuonut esiin sen tiedon etteivät kaikki parit suinkaan hanki lapsia yhteisellä päätöksellä rakkaudesta toiseen ihmiseen vaan siksi, että itsekkäästi lapsi halutaan, toinen ei joten rei'itetään kumit tai jätetään ehkäisy pois jotta saadaan vauva. sekö sitten pelastaa jotain? jos parisuhde siihen mennessä on muka joskus ollut kunnossa niin tuon jälkeen se ei ainakaan sitä ole. Pienen vauvan kanssa eläminen, parisuhde myllertää ja asioista ei osata puhua niin jo on taas soppa valmiina. mä olen sen kaiken kerran jo elänyt, samoin pitkät hoidot jotta voisin paremmin joten en mä usko että mä olen yhden pienen ihmisen vuoksi uhraamaan kaikkea mitä olen elämässäni saanut sittenkin sekaisin ja järjestykseen näiden vuosien aikana... :/ &lt;br&gt;Vielä hieman palopuhetta eli te jotka olette sitä mieltä että lapsia pitää olla enemmän kuin yksi niin miksi niitä pitäisi olla monta? mikä sen muka takaa että ainoat lapset ovat niitä hemmoteltuja, pilalle lellittyjä? ostan itse paljon vaatteita lapselleni, saan kuulla siitä että hemmottelen lapseni pilalle... miten se että ostaa lapselleen vaatteita on piloille hemmottelemista? tai miksi pitäisi antaa lapsensa kulkea 70 luvun retrovaatteissa jotka ovat ehkä mageita mutta minusta silti melkoisen kamalan näköisiä...? Miksi ainokaiset eivät muka osaa käyttäytyä? oppiiko lapsi käyttäytymään jos siihen kotona käytetään huomiota ja energiaa? itse opetan tytölleni paljon käytöstapoja ja silti tietyissä tilanteissa tuntuu olevan ihan "kuutamolla" mutta yritän ainakin. VAlitettavan usein näkee näitä perheitä jossa mukuloita on niin paljon ettei kenenkään tekemiset liikuta enää "ketään" eli pennut elävät kuin pellossa koska kenenkään energia eikä silmät enää riitä huomaamaan kaikkea. tässä kohtaa mä koen olevani paljon onnekkaamassa asemassa siinä suhteessa että mä en hermot riekaleina väkisin väännä tähän maailmaan lisää mukuloita jotta joku muu voi sitten kasvattaa ne kun mä en itse jaksa tai viitsi. mulle taitaa riittää tämä yksikin joka saa välillä mun veren niin kiehumaan vain.. olemalla lapsi.&lt;br&gt;
</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2447</link>
      <pubDate>Mon, 07 Apr 2008 18:42:36 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Lomalla</title>
      <description>
Sunnuntaina alkoi miehenkin vapaat ja suunnattiin kera anopin autolla kohti Espoota. tehtiin siellä kierros eri lähiöissä, Suvisaaristossa, Kauniaisissa käytiin syömässä välillä ja&amp;nbsp; todettiin, että Espoo on edelleenkin kovin sekava. Mies tietenkin tuntee nekin seudut kuin omat taskunsa eikä vähiten juuri työnsä takia. Kauniaisissa oleva ravintola oli tyylikäs, kiva, kohtuuhintainen ja ruoka oli varsin hyvää. Mies söi kengurua ja se oli muuten mureaa ja maukasta. Kello oli hurjan paljon kun oltiin kotona.&lt;br&gt;Maanantaina mies vei kultaisesti likan Korkeasaareen ja Talvipuutarhaan jotta mä sain sairastaa flunssaani rauhassa. Gilmoreja, niistämistä ja nukkumista. Ilta rauhassa kotosalla.&lt;br&gt;Tiistaina oli massiivinen kierros tiedossa. Käytiin kirjastossa, postissa hoitamassa pari juttua, Zarassa vaihtamassa yksi emkko, Stockalla ostamassa likalle uudet lenkkarit, siskon tulevalle vauvalle lelu, Kauniaisissa &amp;amp; Mankkaalla kirppiksillä ja lopuksi Huimalaan. Keskustassa kaikki hoitui kunnolla, mutta kun mies meni nostamaan tililtään rahaa ilmoittikin automaatti näppärästi, että tili olisi muka miinuksella monta sataa euroa, vaikka ei todellisuudessa ollut. Mies vei meidät pitskun Mäkkiin lounaalle ja lähti pankkiin selvittämään asiaa. Sampo siirtyi pääsiäisenä Danske Bankiin ja tätä se yhdistyminen sitten tiesi.. Mulla oli vahva kiukku päällä asiasta ja päätin etten jätä asiaa tähän. &lt;br&gt;Kauniaisten kirppis oli ihanassa vanhassa puutalossa, vaatteet oli lajiteltu koottain ja tytöt erillään pojista mikä helpotti huomattavasti asiointia ja huomasin tekeväni muutaman oikein hyvän löydön sieltä, Ellen juhlatoppi 7 eurolla, samoin Mayoralin toppi jotka molemmat eivät uusille juuri hävenneet joten ne mukaan sekä Espritin kiva hame ja tossukat. Mankkaan kirppis oli sekainen mutta sieltä ostin pari hametta myös likalle. Olin sitä mieltä että Kauniaisiin voin mennä hyvin uudestaankin vaikken normisti missään kirppiksillä käy enkä niistä mitään sisävaatetta osta mutta tuo paikka oli hyvä!&lt;br&gt;Huimala olikin sitten miehen ja tytön päivän täyttymys ja kyllä he hyppivätkin tramppiksissa kuten likka sanoo hyvin kauan ja moneen kertaan. Alueena Huimala ei ollut kovin iso mutta kyllä meidän perhe sai siellä ajan kulumaan moneksi tunniksi. Tyttö ei olisi halunnut sieltä tietenkään kotiin ollenkaan ja minä jo aloin miettimään seuraavia synttäreitä ko. paikkaan mutta katsotaan katsotaan..Huimalasta Selloon iltaruoalle, vietiin anoppi Klakeen jumppaan ja sitten kotiin. Koko päivä liikenteessä ja ainakin mulla oli sen mukainen, flunssa painaa kivasti päällä niin olo ei ollut mikään hyvä kotiin päästyämme. &lt;br&gt;Keskiviikkona kyllästyin ahdistavaan yskään, astmaoireiluihin yöllä ja päätin mennä lekuriin näyttämään keuhkoja. Yön aikana oli tullut talvi joten mies vei likan pulkkamäkeen sillä aikaa. Labrat olivat okei joten olen ihan kunnossa flunssaa lukuunottamatta. Automaatilla käynti todisti jälleen että Sampo on perseestä mun mielestä enenevässä määrin... rahaa tilillä muka edelleenkään ei ole, pah. Kotiin ruoanlaittoon, jonka jälkeen mies vei likan uimakouluun. Tällä kertaa pimu lähti hymyssä suin isänsä kanssa uimaan ja kaikki oli sujunut hyvin siitä asti kun mies oli jättänyt tytön ryhmän kanssa altaalle (yleensä tyttö ei osallistu vaan roikkuu jalassa kiinni ja itkee ettei häntä saa jättää...). Niin mun tuuria että mä vien kuukausikaupalla vastahankaista lasta ja kun isi tulee ja vie niin homma on ihan kuosissa lähdöstä saakka. Johtuu varmaankin tasan varmaan siitä, että mä en ole "toivottua" seuraa sinne uimakouluun ja kun isi pääsee niin harvoin niin silloin hän viitsii käyttäytyä...?&lt;br&gt;Torstaina mies vei lapsen hiihtämään ja taas mä sain sairastaa rauhassa. Perjantaina käytiin likan kanssa ostamassa Hello Kitty uikkari ja biksat hänelle Itiksestä, ruokaa jonka jälkeen lähdettiin keskustaan kuudeksi sillä mulla oli kampaaja. Kampaajani oli niin ihana, että leikkasi taas likan otsatukan yhdessä hujauksessa. Vein likan miehen luokse autolle ja seuraavat pari tuntia olisivat mun hemmottelua. Uusi tyviväri, raidat ja kivat kikkurat tukkaan kotiinlähdön kunniaksi :)Likalla oli kaveri ekaa kertaa yökylässä ja nämä sankarit valvoivat puoli kahteentoista, haloo... hermo meinasi mennä.&lt;br&gt;&lt;br&gt;Lauantaina aamupalaa, lastareita, suihkua, kahvia, Hesari. Perussettiä. Kunnes sisko soitti ja kehui tekevänsä muffinsseja aamupalaksi että kutsuisin kahville jos asuisitte lähempänä. Innostuttiinpa tytön kanssa lähtemään heille katsomaan siskon isoa vauvamasua. Äiti oli tippunut töissä jakkaralta, kaatunut sohvaa vasten ja loukannut itsensä pahasti. Paasattiin siskon kanssa laajasti siitä, että hänen pitää mennä lääkäriin mutta eihän siellä Helvetin tuppukylässä päässyt mihinkään ! lääkäriin, ei julkiselle eikä yksityiselle. Pakotettiin äiti mukaan siskon luokse kera särkylääkkeiden. Sisko hääräsi viimeiseen asti kaikkea vaikka olin suunnitellut, että kerrankin ollaan rauhassa, rennosti ja pötkötellään sohvalla tekemättä mitään. eihän se tällä porukalla vaan onnistu.&lt;br&gt;illaksi kotiin katsomaan miestä. tehtiin pizzaa. Nami.&lt;br&gt;&lt;br&gt;Sunnuntaina mies vei likan Kengurumeiningin Keikalle Tavastialle ja tyttö oli innoissaan. Soitin siskolle illalla ja hän oli todella kärsivän ja väsyneen kuuloinen. Sanoin miehelle illalla, että lähtölaskenta on nyt alkanut, koska sisko oli niin poikki. Tyttö kysyy joka päivä milloin serkkuvauva syntyy.. Jännittää... &lt;br&gt;
</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2446</link>
      <pubDate>Mon, 07 Apr 2008 18:10:14 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Pääsiäinen</title>
      <description>päästiin torstaina töistä jo kahdelta joten käytiin miehen kanssa kaupassa yhdessä ennen kuin haettiin likka hoidosta. Sitten lähdettiinkin äidin luokse bussilla. Äiti tuli pysäkille vastaan meitä ja saimme hyvää ruokaa; tytön toiveesta taas Nigella perunoita sekä loimulohta. Sisko tuli miehensä kanssa käymään äidin luona illalla. Mä niiskutin,yskin ja räkä vain lensi. Yritin pysyä siskosta mahdollisimman kaukana jotta hän ei saisi minusta tautia, pesin ja desinfioin käsiä monta kertaa heidän vierailunsa ajan. Likan nukkumaan meno meni taas myöhälle mutta mitäs siitä, lomallahan sitä ollaan. Nukuin yön yskäni ja valoisuuden takia todella levottomasti ja heräilinkin kymmeniä kertoja yön aikana. Mummi oli ostanut likalle runsaasti pääsiäismunia ja hän olikin niistä erittäin innoissaan. Sain levätä kunnolla sillä aikaa kun äiti vei likan ulos. Nukuinkin kunnon päiväunet ja olo tuntui ihan kuumeiselta. Kuumaa mehua, niistämistä, päänsärkyä ja kovaa yskää. Alan olemaan lopen kyllästynyt tähän jatkuvasti minussa vellovaan flunssaoloon. Kävin kylvyssä lämmittelemässä ja hemmottelemassa itseäni. Ihanaa! Äiti laittoi ihanat ruoat, jälkkärit ja kaikki ja syödessähän se ilta meni. Okei pelattiin me Hotelliakin ja hävittiin siskon miehelle kaksi peliä putkeen. Tyttö kävi pötköttämään kesken pelin sohvalle ja nukahtikin sitten siihen. Kummisetä kantoi likatsun sänkyyn. Valvottiin pelaamisen merkeissä puoleen yöhön. Lauantaina olin taas kylvyssä. tyttö söi lounasta ja sitten olikin edessä matka pysäkille ja bussilla kotia kohti. Ilta meni kotosalla ruokaa laittaen ja miehen kanssa tapellen. Joskus näinkin. &lt;br&gt;</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2442</link>
      <pubDate>Sun, 30 Mar 2008 16:39:48 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Puuhailuja</title>
      <description>
Sairastamisten jälkeen oli sen verran ylitöitä, että tein maanantaina 1,5 tuntia miinuksiani pois, samoin parina muunakin päivänä niin että loppuviikosta olin tehnyt kaikki miinukseni takaisin. Parina iltana likalla oli kaveri täällä meillä, ekaa kertaa niin, että tyttö, kaveri ja mies olivat kotosalla ja kaikki sujui oikein hyvin. Mies oli laittanut ruokaa, huolehtinut tytöille sapuskaa ja muutenkin ollut mukana likkojen touhuissa. Hyvä niin.&lt;br&gt;Keskiviikkona oli ekaa kertaa uusi uimakoulu, tällä kertaa Pirkkolassa ja likka huusi sekä itki suoraa huutoa 20 minuuttia altaassa eikä osallistunut mihinkään. Viimeisillä hetkillä tavattiin samasta ryhmästä likan päiväkotiryhmästä yksi kaveri joten hänen luokse likka uskalsi mennä ja sitten olla hieman enemmän mukana. Tunnin loputtua hurrasin, lupasin jäätelön ja jo aiemmin olen luvannut Hello Kitty kellon kun hän oppii uimaan uimakoulussa niin että hän myös käy siellä. Saatiinkin kavereilta kyyti kotiin. Oltiin ihan poikki kun päästiin kotiin. Torstaina oli piiitkästä aikaa mun vapaailtani ja vietin koko illan keskustan kaupoissa. Löysinkin tytölle kesätoppeja ja pari mekkoa. siinä koko ilta sitten vierähtikin.&lt;br&gt;Viime aikoina en siis ole jaksanut roikkua netissä päivittelemässä kuulumisia, mutta vaatteita olen ostellut aimo kasat likalle ja itsellenikin joitain. Innostuin ostamaan jenkeistä saakka likalle yhden mekon, saa nähdä miten ihana onkaan kunhan joskus saan sen perille tänne meille asti. Olen ihan hulluna selannut kaiken maailman nettikauppojen sivuja, etsinyt ihania, tyttömäisiä vaatteita ja toki olen kesälomaa varten katsellut lentoja, majoituksia, kohteita ja ostosmahdollisuuksia. mies on sitä mieltä että haluan lomalla vain shoppailla jonka tietysti jouduin kumoamaan sillä eihän asia niin ole. Asia on niin, että kohteen valitsemisen jälkeen pitää selvittää mitä mahdollisia ihania kauppoja kohteessa on ja sen jälkeen tehdä suunnitelma miten saa kaupoissa pöyrimisen yhdistettyä&amp;nbsp; mieheen joka sitä vihaa ja uhmaiseen tyttöön jonka mielestä ko. touhu on 5 minuuttia ihanaa ja sen jälkeen "mennään jo jonnekin muualle". Lupailin, että jos saan yhden päivän shopata kunnolla niin homma on kunnossa; riippuen tietysti paljolti siitä kuinka pitkä reissu tällä kertaa tehdäänkään... =)&lt;br&gt;
</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2431</link>
      <pubDate>Wed, 19 Mar 2008 19:03:58 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Kurkku taas kipeänä</title>
      <description>
ja näinhän se oli että jo viime viikonloppuna teki tauti mulla taas tuloaan. Maanantaina mies piti mua ihan kajahtaneena kun menin kuitenkin yskivänä ja ääni maassa töihin. en pystynyt vastaamaan töissä puhelimeen ollenkaan enää tiistaina ja hoidin sähköpostitse tulleita tilauksia sekä postitusta. Keskiviikkona ei tehnyt enää mieli ruokaa ollenkaan, olin ihan poikki ja hengästyin pienestäkin puuhasta kovasti. Lähdinkin sitten iltapäivällä kotia kohti ja menin illalla lääkäriin. Ääni oli tässä vaiheessa käytännössä kokonaan pois, kun nauroi tai puhui niin kuului vain vinkunaa, välillä ääni palasi hetkeksi ja taas lähti. Pelkäsin, että tauti on taas keuhkoissa, mutta olikin vain laryngiitti eli kurkunpääntulehdus. Ilmoitin töihin että olen loppuviikon kotona. On kolmas kerta kun tauti on mulla 1,5 kuun sisällä ja alkaa olla jo ihan veto pois koko ajan, harmittaa kun ei jaksa tehdä mitään eikä mikään muu kuin kotisohvalla makoilu tunnu kivalta. se että sohvasta on tullut mun kaveri on hieman huolestuttavaa. Yleensä tässä perheessä kyseinen huonekalu on lapsen tai miehen omima ja mä en siitä löhöilystä ole niin välittänyt. nyt tuntuu ettei muuta jaksaisi tehdäkään. Olenko mä tullut vanhaksi, onko se tää lähestyvä 30vee ettei jaksa ajatellakaan baariin lähtöä vai onko se vaan tätä sairauden jälkimaininkeja??&lt;br&gt;&lt;br&gt;Olin sopinut hyvän ystäväni kanssa että lähden ulos tammikuussa mutta silloin oli tauti päällä ja eilisenkin menon jouduin perumaan samasta syystä saman kaverin kanssa. Harmitti ja etenkin nolotti mutta minkäs teet. Hyvä että jaksoin lapsen hakea hoidosta niin en todellakaan olis jaksanut lähteä baareilemaan ja tanssimaan. Sai nyt tälläkin kertaa menot jäädä. Tänään on siskon baby Shower kutsut ja sinne mä yritän jaksaa raahautua. Taidan mennä äidille yöksi niin ei tarvii matkustaa kotiin myöhään illalla, pimeällä, yksin. en pidä siitä yhtään kun tuolla liikkuu kaiken maailman hulluja.&lt;br&gt;&lt;br&gt;sairastaminen senkun jatkuu, kurkunpääntulehduksen takia yskimistä, kuiskailua ja puhumista vältettävä ja sairaslomaa koko alkava viikko. Pitää ilmeisesti lukea tai katsoa leffoja jotta saan ajan kulumaan. Olinkin siis kokonaisuudessaan 1,5 viikkoa sairaslomalla. Makasin sohvalla, katsoin Gilmoren tyttöjä ja nukuin päiväunia. Olo oli viimeisinä päivinä jo ihan saamaton, sellainen, etten jaksa enää mitään ja etten voi olla näin laiska ja aina sairaana. Viikko sitten maanantaina oli pitkästä aikaa eka päivä töissä, olo vieläkin huterana, kurkku kipeänä edelleen; mutta eiköhän se tästä.&lt;br&gt;
</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2392</link>
      <pubDate>Sat, 01 Mar 2008 08:49:38 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Viikonloppu</title>
      <description>Perjantaina päiväkodista lähtö oli taas yhtä huutoa ja raivoa, sain raahata täysin mudassa olevan likan mukanani sillä hän oli täysillä sitä mieltä että menee toki kävelemään mutaiseen talonpihaan ja sotkee vaatteitaan hieman lisää sekä minuakin siinä samassa. Olin niin raivona että teki mieli käydä kauppaamassa tyttöä jokaiselle naapurille parilla eurolla kappale. takavarikoin kassillisen leluja, kielsin lasten ohjelmat sekä lauantain namit ja pidin häntä arestissa varmaan puoli tuntia koska hän karkaili sieltä vähän väliä eikä miettinyt htään tekemisiään. rasittavaaa!!!! kun mies kotiutui treeneistä oli jo seuraava väittely menossa ja tyttö taas arestissa. lähdin onnessani Itikseen etsimään itselleni farkkuja, oli taivaallista olla itsekseen rauhassa kaupoilla pitkästä aikaa.  ja niin ettei kukaan vinkunut eikä mankunut mitään. Löysin hyvännäköiset farkut ja lyhennyskin tuli ilmaiseksi. Ruokakaupan kautta kotiin.&lt;br&gt;Kun pääsin kotiin aloitti likka järjettömän mankumisen siitä, että sä et saa enää koskaan mennä mihinkään ikinä ilman mua. Aloin nauramaan ja sanoin että voit olla varma, että tulen käymään vielä useamminkin asioilla itsekseni sillä en jaksa sun kanssa täällä joka ilta tapella ja että tarvitsen omaa aikaa siinä missä isäkin. miten se onkin niin että kun mies tekee pitkää päivää, harrastaakin niin siihen pitää vaan sopeutua jotenkin mutta annas olla kun mä teen niin että mä joskus menen itsekseni niin likka ainakin metelöi siitä ja yrittää saada mulle huonon omantunnon kaupoilla hengaamisesta. Pah.&lt;br&gt;mä kun kuitenkin olen jatkuvassa vienti, hakuvuorossa arkisin, vien uimakouluun ja huolehdin hänestä kaikki viikonloppuaamut, päivät ja yleensä vielä illatkin. missä helvetin välissä mulla on aikaa elää jotain muuta kuin tätä loputonta sirkusta??&lt;br&gt;</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2387</link>
      <pubDate>Tue, 26 Feb 2008 09:52:07 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>mies kotiutui</title>
      <description>Tiistaina lähdin töihin ja muu perhe jäi nukkumaan. Tytön toinen korvis oli irronnut maanantaina päiväkodissa ja toisen korvan reikä oli tulehtunut, märkivä joten olin jättänyt lapun keittiöön, että uudet korvikset pitää mennä ostamaan joista ei tule mitään mätimisiä. Sanoin miehelle että ostaisi Pilgrimin kirurginterästä olevat korvikset, niissä on hyvä lukko eikä oireiluja tule. Tyttö oli onnessaan valinnut vaaleanpunaisella kivellä olevat korvakorut. Tuliaisiksi hän sai Ponyville muotikaupan ja Supergirl-olkalaukun. Kun menin töistä kotiin sain pyytämäni Cliniquen rasvat, Ysl.n valokynän ja järjettömän määrän suklaata, pähkinäpusseja ja hollantilaisia pikkuvohveleita jotka on pakattu pikku pahvilaatikoihin. Ovat makeita maultaan mutta näitä oli tuttumme Hollannissa suositellut tuliaisviemisiksi. Ihanaa, että mies on taas kotona, samalla mantereella ja edes hieman lähempänä vaikka töissä tulee taas olemaankin kiitettävän paljon loppukuusta. Koti-ilta.&lt;br&gt;</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2386</link>
      <pubDate>Tue, 26 Feb 2008 09:41:31 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Uimakouluilusta</title>
      <description>Kirjoittelinkin tästä aiemmin ja olemme siellä käyneet erittäin hyvällä menestyksellä eli (yhden kerran jonka jätimme välistä) jälkeen olemme olleet siellä joka kerta. Tyttö sanoo melkein joka kerta ettei sinne halua mutta sanon että mennään ja siellä on kuitenkin kivaa ja innostus oikein loistaa likasta uimisharjoittelujen jälkeen. Kaikki sujuu loistavasti kunhan minä menen likan kanssa pesulle, saunaan ja suihkuun normaali saunatiloissa. Ovat harjoitelleet kellumista, liukumista, leikkineet jotain hippaa jne. Torstai-illat venähtävät uimaharjoittelujen jälkeen myöhäiseksi mutta onpahan ohjelmaa koko illaksi. Toissa torstaina oli kiva yllätys kun mies haki meidät pois uimahallilta. Tällä viikolla ei olekaan uimakoulua koska on hiihtolomat joten 2 kertaa on vielä jäljellä. Sen jälkeen alkaa alkeisjatko Pirkkolassa keskiviikkoisin; siellä käydäänkin sitten maalis ja huhtikuun keskiviikot. sitten onkin kevät täällä! Ihanaa kun kesä on edes hieman lähempänä.&amp;nbsp;

</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2374</link>
      <pubDate>Tue, 19 Feb 2008 19:13:56 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Viime aikojen puuhailuja</title>
      <description>pitkästä aikaa täällä.. Ollaan oltu reissussa melkein joka viikonloppu ja viikot kuluvat hurjalla vauhdilla. Helmikuun ekana viikonloppuna likka oli mummillaan yökylässä ja mä sain olla lauantaina itsekseni kaupoilla. Kävinkin ostamassa Benettonin myymälästä kaikkea kivaa siskon vauvalle. Sunnuntaina käytiin koko perheen voimin katsomassa Bio-Jasekassa&amp;nbsp; Mehiläisen elokuva joka oli kiva yllätys, sillä teatteri oli pieni ja lasten leffat vain 7,50 €/hlö eli varsin kohtuullista keskustan ryöstöhintoihin verrattuna. Sen jälkeen suunnattiin Viiikin Chicosiin syömään. Likka oli saanut mummillaan erittäin kovan räkiksen joten nenä valui koko ajan ja sunnuntaina nukkumaan mennessä oli korva kipeänä. ei kiva yhtään. Maanantaina oli reissu lekuriin edessä; korvassa olikin taas tulehdus. oltiinkin sitten 3 päivää likan kanssa kotosalla häätämässä tautia pois. Tämän jälkeen oli mulla kurkku&amp;nbsp; sekä keuhkot kipeänä ja aivan vetämätön olo. Torstaina suuntasin siis Diacoriin ja olin perjantainkin vielä kotisohvalla kera kirjan ja leffojen. Lauantaina isä piipahti meillä ja lähdettiin hänen kanssaan käymään mun äidin luona sillä mammalla oli ollut synttärit jotka olin sairastellessa unohtanut. Kävin hakemassa tulilatvan vaaleanpunaisessa ruukussa äidille ja hän ilahtui siitä kovasti. Kävästiin siskon luona katsomassa mitä heille kuuluu ja tietenkin et miten massu jaksaa. Mies siivosi illalla, minä lähinnä siirtelin tavaroita pois tieltä ja yritin saada jälkikasvuamme ymmärtämään että edes joskus pitää meilläkin siivota. Ainokainen joka on päässyt aivan liian helpolla kotitöiden suhteen ja meinaa keittää tuon mä en halua, mun ei tarvii-asenteen kanssa... Mies kyllä kiitettävästi siivoaa tarkasti kerran vuodessa kun hän innostuu ko. homman aloittamaan mutta tämä nuori neiti on kyllä niin olevinaan välillä tuon tekemättömyytensä kanssa että ihan rasittaaa... :/&lt;br&gt;</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2373</link>
      <pubDate>Tue, 19 Feb 2008 19:05:07 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Ruotsissa</title>
      <description>
lauantaina olikin sitten mukava myrsky, luvattu jotain reilusti yli 20m/s tuulta ja me olimme lähdössä Ruotsin risteilylle Siljalla. Vettä satoi kaatamalla joten enoni onneksi heitti meidät satamaan samalla kun toi serkkuni meidän mukaan matkaan. Ruokailua, laivaan tutustumista, meren käyntiä ja pahaa oloa. En oksentanut mutta valvoin kuitenkin 3 tuntia hytissä pystymättä nukkumaan, olo melkoisen huono mutta sitten meri tyyntyi sen verran että sain nukuttua.&lt;br&gt;&lt;br&gt;Sunnuntaina suunnistimme aamupalan jälkeen laivalta suoraan metrolle ja Karlaplanilla ulos josta menimme bussilla Skansenille. Kävimme Junibackenissa ja vierailu oli oikein kiva meidän kaikkien mielestä. Näimme Pepin, Katto Kassisen, Eemelin ja muita Astrid Lindgrenin satuhahmoja. Tämän kierroksen jälkeen bussilla kaupoille. Olin saanut "luvan" vierailla Tommy Hilfigerin liikkeessä ja toki, onneksi, siellä oli ale, -50% joten pari paitaa oli pakko ostaa. olimme etukäteen selvittäneet, että missä Benettonin liike on jotta voin käydä tarkistamassa huivitilanteen ja siellä kuin tietäen tuloni se sama varastettu likan huivi, yksi ainoa kappale odotti minua siellä hyllyssä. Syöksyin hyllyn luokse ja nappasin huivin syliini kuin peläten, että joku tulee ja vie sen minun kädestäni. Saatoin olla niin onnessani että jopa nauroin, että sainpas sen. Parien kauppojen jälkeen suunnistimme takaisin metroon ja sieltä laivalle. Mies vei likat uimaan ja minä jäin nukkumaan hyttiin. Ehdin juuri käydä suihkussa, pukeutua kun muut tulivat uimasta. Kävimme syömässä ja tekemässä hieman ostoksia ja tämän jälkeen lähdin tyttöjen kanssa hyttiin nukkumaan. Mies meni pubiin katsomaan peliä ja palasi jonkin ajan kuluttua. Kiva reissu mutta ihana päästä kotiin :)&lt;br&gt;
</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2344</link>
      <pubDate>Thu, 31 Jan 2008 20:39:02 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Uimakouluilta</title>
      <description>
Narina uimakouluun lähtemättömyydestä alkoi jo keskiviikkoiltana ja jatkui torstaina päikkärin jälkeen hyvinkin suurena. Mies oli töissä joten me tytön kanssa kahden neuvoteltiin, kinattiin, huudettiin, itkettiin ja uhkailtiin täällä. Mua ei huvittanut enää ollenkaan lähteä koko uimakouluun ja arvelin, että mies ottaa pinnat kun kuulee ettei tyttö sinne halua ja ettei olla sinne menty. Mieskin yritti neuvotella tyttärensä kanssa puhelimen välityksellä mutta menestys oli yhtä huono kuin minullakin :(&lt;br&gt;&lt;br&gt;Ilta loppui vihdoin mutta meillä kaikilla oli todella huono mieli tappelusta ja uimakouluasian saamasta käänteestä. MIkä tärkeintä kuitenkin niin en saanut syytä ongittua likasta ulos, että mistä kenkä puristaa. miksei uimakouluun olekaan kiva mennä.&lt;br&gt;&lt;br&gt;Perjantaina juttelin asiasta päikkärillä ja ryhmän täti lupasi hieman leikkiä salapoliisia ja yrittää saada selville missä hiertää. Ryhmässä päivisin hän laulaa, juttelee, esiintyy ja saat muutkin mukaan innostuksellaan eikä mistään vastaavasta ole mitään viitteitä; mutta onhan se paikka ollut hänelle monen vuoden ajan toinen koti joten paikka on hyvinkin tuttu. Mitään ei ollut utelussa selvinnyt joten päätimme ottaa hiljaisen kannan asiaan ja kertoa että kerta on vielä käytävä jonka jälkeen päätämme mitä teemme uimakoulussa käymisen suhteen. Töissä sain ohjeen olla pakottamatta tyttöä ja myöskin hyvin vahvasti siihen suuntaan ohjeistusta että määrääkö 5v kaiken meillä. Mietin taas asiaa pitkään perjantaina että onko oikein pakottaa ujo lapsi uimakouluun joka ei mielestäni ole harrastus vaan asia joka tulisi osata ja ennen kaikkea ongelma ei ole se, että lapsi pelkäisi vettä vaan muita ihmisiä ja vierasta paikkaa kenties!? jos annan periksi niin tällaistako elämämme tulee aina olemaan uuden ja vieraan asian koittaessa?? Jos en anna periksi niin olenko jyräävä äiti joka ajattelee vain sitä mitä muut ovat asiasta mieltä?? harmillisen hankalia pohdittavia.&lt;br&gt;&lt;br&gt;Missä se raja menee että kuinka monta kertaa lapsen on sanottava ettei hän jotain asiaa halua tehdä ja me vanhemmat vain pakotamme koska on pakko mutta onko oikeasti pakko muuta kuin mennä päivisin hoitoon ja öisin nukkua? pitääkö tuon ikäisellä olla velvollisuuksia tai siis saako niitä olla? Lahjontaakin olin kokeillut torstaina, epätoivoisena äitinä ja kerroin että tyttö saa paljon rakastamana Hello Kitty kellon lahjaksi jos suorittaa uimakoulun sekä oppii uimaan (aikanaan tietenkin). tämäkään ei motivoinut häntä menemään sinne.&lt;br&gt;
</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2343</link>
      <pubDate>Thu, 31 Jan 2008 20:32:09 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Uimassa mummojen kanssa</title>
      <description>
Olimme kutsuneet&amp;nbsp; molemmat mummit kanssamme Mäkelänrinteeseen kanssamme uimaan sunnuntaiksi. Tyttö halusi tietysti näyttää miten taitavasti hän osaa jo sukeltaa. Mummit olivat ihmeissään tästä taidosta. Toinen mummi kävi uimassa kilometrin sillä aikaa kun me olimme toisen mummin kanssa ihmettelemässä lasten altaassa likan sukeltelua. Uimisen jälkeen oli tiedossa lounasta ja kahvit kahvilassa. Kahvilassa huomasimme, että likan kaulahuivia ei näy missään. Tiesin silloin jo ettei sitä tule ikinä löytymään, mutta menin naisten pukkarista etsimään, jonotin vartin kassalle vain kuullakseni ettei lasten tavaroita yleensä kukaan täältä vie!? Tokaisinpa sitten, että kaulahuivissa ei ollut nimeä, oli siisti ja oli Benettonin joten olen melkoisen varma ettei sitä kukaan palauta ja että viikko sitten meiltä vietiin uimalasit altaan reunalta eli kyllä niitä epärehellisiäkin ihmisiä on olemassa. Viime kesäisen ryöstön jälkeen olen opettanut tytölle että tavaroistaan pitää huolehtia ja että varkaita on Espanjan lisäksi myös muissa maissa ja että niitä on enenevässä määrin myös Helsingissä. Nyt joku sanoo, että pelottelen turhaan; mutta tämä maailma on niin hullu nykyään että pakko näille pienillekin kullanmuruille on kertoa mitä täällä tapahtuu varsinkin jos kyseisiä tapahtumia on osunut kohdalle niin en minä ainakaan niitä täysin omaan piikkiini ota. Se, että unohdat jonkun tavarasi hetkeksi johonkin tai jätät tarkoituksella tarkoittaa heti näille **päille, että viedä saa ja mielellään vielä kaikki liikenevä. Mikään ei niitä pysäytä ja niille tuntuu kelpaavan ihan kaikki. tekisi mieli alkaa järjestämään ko. tyypeille jäyniä ihan huvikseen jotta näkisin niiden ilmeet kun laukku olisikin tyhjä tms. siitähän saisivat :) &lt;br&gt;Harmitus huivin katoamisesta, unohtamisesta kaappiin ja ennen kaikkea siitä että sen oli joku piip vienyt oli hyvinkin suuri. Mua harmitti niin suuresti sillä tämä oli ensimmäinen kunnon hienosteluhuivi johon ostin hatun samasta sarjasta syksyllä ja maksoin niistä 50 euroa yhteensä. Mistään halvoista, rumista ja yhdentekevistä räteistä ei siis ollut kyse vaan tarkkaan valituista vaatteista joita olin käynyt monta kertaa ihailemassa ja miettimässä ostanko vai enkö osta. Joista olin maksanut hieman myöskin brändin takia mutta enimmäkseen kauniin ulkonäön vuoksi. Tyttöä harmitti kovin ja M-mummia sillä hän syytti itseään että unohti tytön huivin jonnekin. sanoin, että olisi voinut keneltä vaan unohtua sillä näin äidistäni miten paljon häntä harmitti asia sillä kaikki varmaan näkivät että mua jurppi asia kovastikin. toivottavasti saisin aleista uuden.&lt;br&gt;&amp;nbsp;R-Mummi vei M-mummin asemalle ja&amp;nbsp; meidät kotiin. Tavattiin mies parkkipaikalla pusujen merkeissä. Oltiin loppuilta kotosalla likan kanssa.&lt;br&gt;
</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2317</link>
      <pubDate>Mon, 21 Jan 2008 16:20:16 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Pikkuserkkujen synttäreillä</title>
      <description>Lauantaina olikin pikkuserkkujen, 4v poika ja 3v tyttö yhteissynttärit. Juhlat olivat naamiaiset ja meillä olikin onneksi omasta takaa Peppi Pitkätossu asu tytölle. he asuvat melkoisen matkan takana joten lähtö oli niin aikaisin, että piti oikein aamulla laittaa kello soimaan puoli ysiltä että ehdimme 10:30 tienoilla lähtevään junaan. (Joulun jälkeen ollaan nukuttu puoli kymmeneen joka vkl aamu jos ei ole ollut herätystä).&lt;br&gt;Juhlissa olimme ensimmäiset vieraat. Tyttö ujosteli kovasti mutta tunnin päästä jutteli ja leikki hieman muiden lasten kanssa. Saimme serkultani kyydin Järvenpäähän josta jatkoimme matkaa junalla Pasilaan tapaamaan miestä. kävimme Weeruskassa syömässä josta matka jatkui kotia kohti. Mies meni yöksi jälleen töihin. &lt;br&gt;</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2316</link>
      <pubDate>Mon, 21 Jan 2008 16:18:13 GMT</pubDate>
    </item>
    <item>
      <title>Uimakoulussa</title>
      <description>Melkein viikko on taas vierähtänyt. Torstaina meillä oli eka uimakoulukerta Vuosaaren uimahallissa. Oltiin sovittu, että mennään tytön kanssa yhdessä pesulle ja uimaan, mutta toisin kävi sillä heitä varten olikin tilaussauna. Vetäjänä oli likan päikkäriryhmän entinen setä, kiva jutska; mutta kuinka ollakaan se olikin sitten meidän lapsi siitä isosta porukasta joka huusi suoraa huutoa jo suihkuun mennessä. Huuto, itku ei tuntunut rauhoittuvan millään, hän hoki vain, että hän haluaa kotiin. Yritin rauhoittaa häntä hokemalla rauhoitu muttei mitään vaikutusta; huuto tuntui vain yltyvän ja jatkuvan ja sitten jätin hänet sinne ryhmän joukkoon ja sanoin että sä menet sinne, kävelin pois. Niin näin ei varmastikaan saisi tehdä mutta tuntui ettei mikään muukaan auta. Edellinen harrastus jätettiin kesken toissa syksynä parin käynnin jälkeen koska hän vain huusi pakolliset treenikohdat muiden lasten kanssa minua tai isiä. Tennikseen meno ei ollut enää kivaa joten se jäi pois.&lt;br&gt;Nyt ajattelin että heti ei luovuteta sillä katson että uimakoulu sinänsä ei ole harrastus vaan tärkeä taito joka tulisi osata/oppia. Lopulta likalla oli ollut ihan kivaa siellä eikä hän ollut koko aikaa itkenyt. Kaupan kautta kotiin, oltiin himassa todella myöhään.&lt;br&gt;</description>
      <link>http://annina.jutut.fi//article/2314</link>
      <pubDate>Mon, 21 Jan 2008 16:09:48 GMT</pubDate>
    </item>
  </channel>
</rss>