Draamakuningattaren matkassa

Moikka taas!

Perjantai-iltana oli likan kaverin 5v juhlat ja hän olikin siellä koko illan. Näitä lasten juhlia on koko ajan nyt ja lahjoja pitää muutenkin hankkia kiitettävästi vielä :)viikonloppu meni sitä normaalia rataa, nukuttiin myöhään molempina aamuina. Lauantaina likka katsoi televisiosta lasten ohjelmia, luettiin ja leikittiin. illan suussa käväistiin Stockalla ostamassa joulujutskoja ja synttäreille mekko. kello oli hurjasti kun oltiin kotona, iltapalaa ja sit likka nukkumaan. Sunnuntaina piipahdettiin Itiksen Pentikillä ja Stockallakin. Lastenjuhlia varten on nyt servetit ja pöytäliinat hankittuna, tarjottavatkin jo mietittynä. Tytön huonetta pitäisi vielä sisustaa ennen juhlia viihtyisämmäksi, saada hylly seinälle ja naulakko ja parit taulut jne. Ostin Pentikistä eteisen lipaston päälle suloisen tuikkulyhdyn, korkean jossa tuikkutelineeseen tulee tuikku. Lyhty oli melko kallis mutta on hyvin kaunis. Löysin kivan ruskean servettitelineenkin ja kirkkaat lasipallot jotka ajattelin laittaa verhotankoon kiinni joulun ajaksi. listalla on vielä paljon kaikenlaista "jatkuvassa etsinnässä" olevaa juttua jotka olisi kiva hankkia kotiin. Näin synkkään vuoden aikaan nähden piristää kivasti mieltä kun saa jotain mietittävää illoiksi.

sinnittelin päivän töissä mutta iltapäivällä sain taas niin kamalan yskänpuuskan, ettei mitään rajaa. yskä ei meinannut rauhoittua sitten millään. päätin mennä lääkäriin heti tänä iltana vielä. mies oli treeneissä joten kysyin naapuriltamme ottaisiko hän likan hetkeksi. ottikin onneksi joten pääsin yksin lekuriin. keuhkoputkentulehdus, antibiotit, kortisonit,duactit ja yskänlääkettä. 2 pvää lepoa. olin aivan poikki kun pääsin kotiin. katsottiin täydelliset naiset ja gilmoren tytöt.

heräsimme jo ysin jälkeen kirkon kellojen kumeaan kutsuun. mehua, kahvia ja namia aamupalaksi. suihkuun, meikit naamaan niin johan alkaa olo kohenemaan. kaverilla oli menoa joten sain kyydin äidilleni josta isä haki meidät siskolle. kukkakaupasta löysin ihanan valkoisen takorautaisen hyllykön jossa 5 koukkua ja hylly. tämä tulee likan huoneen seinälle, saa mekkoja roikkumaan ja hyllylle vaikkapa pari nallea.
siskolla saimme kahvia, kakkuja ja suolaista. meitä odotti meillä vielä toinen maalauskierros joten lähdimme hoitelemaan sitä valmiiksi. mieskin heräsi meidän kolailuihin. isä sai seinän maalattua, likka tulikin jo kotiin mummilta. mies lähti töihin ja me jäimme kahdestaan viettämään sunnuntai-iltaa. kello oli 22.20 kunnes tyttö nukahti. liian myöhään.
mun yskä jatkuu edelleen jo kolmatta viikkoa ja keuhkot kipeänä, kohtauslääkettä joutuu ottamaan joka päivä joka ei ole hyvä merkki.kaveri sanoi että mun pitää mennä lääkäriin, että en kuulosta hyvältä.

tyttö tulikin sitten herättämään yöllä, että korvaan sattuu joten olimme hereillä joku pari tuntia kun ei Pronaxen tuntunut auttavan hänelle. silitin ja paijasin häntä ja aina välillä nukuimme pieniä pätkiä. Laitoin miehelle töihin viestin tilanteesta että sängyssämme on yksi pieni sairas tyttö joten saattaa olla hieman ahdasta. Mies hätäili, että tarviiko lähteä lääkäriin mutta sanoin etten jaksa lähteä keskellä yötä päivystykseen koska korvakipuun ei öisin tehoa kuin särkylääke. Antibiotin ehtii saamaan seuraavanakin päivänä. yö meni jotenkin, heräsimme vasta ysin aikaan ja sitten olikin jo kiire lekuriin. Sain viimeisen ajan korvalääkärille Pikku-Jättiin ja oikeassa olin, siellä oli tulehdus :( saatiin lääkkeet, pari päivää kotihoitoa likan kanssa, apteekista hakemaan lääkkeet.
Apteekkia vastapäätä on ihana sisustusliike josta höyrähdin ostamaan ihanan taulun likan huoneeseen ja keittiöön korttitelinesydämen (ruskeaa rautaa tai jotain vastaavaa).

Viime viikolla tytöllä oli todella kova yskä jonka takia käytin häntä lääkärissä maanantaina. Olimme kotosalla ma-ke. Keskiviikkona iltapäivällä tulin käymään netissä lukeakseni uutisia kuin näin Iltasanomien sivuilla että Jokelassa yläasteella ammuttu ja yksi ihminen kuollut. Piiritystilanne. Sydäntä kylmäsi aikalailla kun tajusin että kummityttöni käy samaa koulua ja ettei ko. kylässä varmasti ole montaa eri yläastetta. Laitoin tytölle viestin että onko kunnossa, tuli vastaus et joo. jolloin luulin voivani huokaista helpotuksesta. Kävimme likan hammaslääkärissä Töölössä. Tytölle tehtiin kipsimuotti ja tämä sujui kivasti vaikkei mitään miellyttävää olekaan. Äitiä taisi jännittää koko juttu eniten. Martinaan syömään ja sit kotiin. Mies lähti heti töihin ja me jäimme kahdestaan kotiin. tulin katsomaan netistä lisää uutisia ja tuntui et henki lähtee kun sain lukea, että kuolleita onkin 8 kappaletta joista 2 tyttöjä. Poika joka nämä oli ampunut kävi kyseistä koulua ja oli etukäteen tehnyt YouTubeen videon tästä kaikesta tapahtuvasta.
Soitin siltä istumalta kummitytölle että onko likka varmasti kunnossa/olivatko hänen kavereitaan nämä menehtyneet tytöt. Likka oli kunnossa tai miten voi sanoa ihmisestä joka on menettänyt samana päivänä tuon kamalan tapauksen johdosta  kaksi kaveriaan. Olin aivan ihmeissäni, enhän voinut sanoa mitään joka olisi tytön mieltä saanut edes hieman paremmaksi. Mitä voisinkaan sanoa aikuisena nuorelle joka on menettänyt kaksi nuorta ihmistä silmittömän väkivallan kohteeksi joutumisen takia? Laitoin hänen äidilleenkin viestin asiasta. Luin koko illan uutisia tapahtuneista ja huomasin miettiväni että mitä jos mut joku ampuu meidän sänkyyn (kun kylpyhuoneessa rämähti jokin tavara lavuaariin..) Mielikuvitukseni on siis ihan mielenkiintoisella tasolla aina kun jotain kamalaa tapahtuu ja huomaan sen vaikuttavan melko tavalla omaan mieleeni.

Torstaina huomasin että suurin osa puhui tapahtuneesta töissä, kaikkien lehtien nettiversiot olivat täynnä tapahtumaa, psykologit, kuraattorit ja kaikki mahdolliset asiantuntijat oli haalittu televisioon, lehtiin antamaan haastatteluja. Toki he ovat ammattilaisia, osaavat käsitellä tällaisia tragedioita paremmin kuin "tavallinen" ihminen mutta jotenkin se aina suututtaa että minkä takia pitää tapahtua niin kamalasti pahaa ennen kuin järjestyy lautakunta se tämä ja toi miettimään mitä oltaisiin voitu tehdä toisin. Jälkiviisas on aina hyvä olla, mutta tämän maan mielenterveyspotilaiden hoito ei suinkaan ole sillä tasolla kun kuuluisi joten valitettavasti näitä uutisia tulee olemaan varmaan vielä lisääkin. Pitää olla skitsofreeninen tai oikeasti "liian hullu" jotta saat hoitoa tai olla vaaraksi muille ihmisille. jos olet niin järjissäsi tai esität järjissäsi olevaa etkä anna merkkejä siitä että olet vaaraksi muille ihmisille niin ketään se ei kiinnosta. Täällä kun ei muutenkaan uskalleta puuttua kenenkään asioihin, täällä ei kukaan varoita toisiaan avonaisesta laukusta ettei varas vie mitään, ei välitetä muiden lapsista edes sen vertaa että jos aikuinen ihminen törmää lapseen vaikka kaupassa niin anteeksi ei pyydetä. myöskään näitä nykyajan isänmaan toivoja ei useinkaan ole kasvatettu siihen että vastataan kun joku puhuu, että pyydetään anteeksi ja ollaan kohteliaita vaan heti kun joku tekee/sanoo jotain ventovieraalle niin olet hullu tai tarvitset hoitoa. Mitenpä tässä maassa olisi sitten uskallettu puuttua täysi-ikäisen pojan aseiden ihannointiin niin että tämä teko olisi saatu estettyä? Se uskallusko on joka meiltä puuttuu, ettei uskalleta sanoa/kysyä mitään ettei tule puukosta vai onko se meidän lainsäädäntömme että heti olet pulassa kun kysyt jotain tai puolustat itseäsi?

kamalalta tuntuu se, että nuo lapset ja nuoret kantavat pahimmillaan tuota traumaa loppuelämänsä mukanaan. Kouluhan on tylsä paikka, muttei täällä ole totuttu siihen, että koulussa pitäisi pelätä. Kylä jossa tämä kaikki tapahtui on niin pieni, että jokainen siellä tietää tai tuntee jonkun joka kuoli koulussa. Toimittajat olivat rantautuneet heti keskiviikkona kylään, ahdistelivat nuoria kameroidensa kanssa ja vaativat haastatteluja niin etteivät nuoret ja varmaan aikuisetkaan saaneet olla rauhassa. Tuollaisen jälkeen ei varmasti tee mieli ensimmäisenä kertoa asiaa millekään roskalehdelle, jos ylipäänsä kenellekään tuntemattomalle. Olivatpa olleet niin röyhkeitä että olivat änkeneet myöskin uhrien koteihin kärkkymään haastatteluja. Vihaksi pistää tollanen.

Perjantaina sain tietää että kummityttö oli valvonut pari vuorokautta putkeen. olin todella huolissani ja mietin koko päivän mitä voin tehdä tai sanoa hänelle. Soitin hänelle illalla ja kerroin että hän on rakas ja että mulle voi soittaa milloin vaan. Olo oli huolestunut ja avuton. Mietin että toivottavasti hän uskaltaa ja haluaa ottaa avun vastaan sillä nyt sitä varmasti olisi saatavilla. Ajatukset olivat hyvin sekaisin puhelun jälkeen eikä oikein uni tullut.

Kesti viikon ennen kuin pystyin tästä tapahtuneesta edes kirjoittamaan... havahduin eräänä aamuna siihen että niiden uutisten lukeminen on vaan lopetettava koska mun pitää suojella itseäni. Vielä viime viikolla tuntui että koko Suomi on tästä aivan sekaisin ja niin varmaan ne joita tämä on koskettanut aivan läheltä ovat tietenkin vieläkin. Me jotka emme ole aivan lähellä emme voi kuitenkaan ymmärtää kaikkea mitä siellä on tapahtunut ja mitä ihmiset ovat kokeneet mutta me voimme välittää ja yrittää kasvattaa itseämme huomaamaan jälkikasvustamme jos jokin on vialla ettei tällaista pääsisi tapahtumaan. Pitää korostaa kuitenkin etten ajattele että tämä tapahtunut olisi pojan vanhempien vika vaan että heillä on oma iso surunsa kannettavanaan ja pienen pojan huolehtiminen aikuiseksi kesken ja siinä heillä on riittämiin murhetta.

olo oli aivan järjettömän kamala koko sunnuntain. nousin joskus puolen päivän jälkeen sängystä ja  en jaksanut tehdä mitään koko päivänä. mies haki likan kanssa pizzat meille Kotipizzasta.

Kuu on jo puolessa välissä enkä ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään. Hyi mua. Perjantaina 2.11 olin aamulla pakkasessa jonottamassa Tavastian edessä HIM.n lippuja uuden vuoden keikalle 2,5 tuntia. liput tulivat myyntiin kympiltä ja jo 5 yli oli aaton liput myyty netistä. ajattelin kuitenkin jonottaa jos paikan päällä olisi oma kiintiö. vaan ei ollut joten lunastin taas sen huntin lipun itselleni. tänäkin vuonna menen sinne siis yksin mutta Venus Doom on ollut niin hyvä levy ja Ville ei juo enää ? joten kiva nähdä et miten vetää keikan selvänä.. kaikkihan pitää mua ihan kaistana hinnasta puhuttaessa mutta kuinka moni miettii rahanmenoa dokatessa baarissa.. Satanen menee helposti kurkusta alaskin vailla mitään hyvää musiikkia...
Kuun ekalla viikolla jeesasin kaveria hänen 30v pippaloiden  tarjoiluissa. Siinä meni perjantai-ilta leppoisasti siivoten ja  pikkupurtavaa tehden. Kivaa oli kahdestaan, ilman miehiä ja lapsia.  Lauantaina  olikin sitten pippalot, menin kaverille jo hyvissä ajoin päivällä jeesaamaan. Saatiin kaikki kivasti valmiiksi. Suihkua, meikkaamista, hiusten laittoa ja sitä normaalia naisten säätöä. Vieraita tuli joku 30 joten oli hieman mekkala  mutta jees pippalot oli (sen verta mitä muistan.) Yksi kaveri tuli taksilla Järvenpäästä  mun luokse ja lähti meidän kanssa baariin. Muistikuvia ei varsinkaan ravintolasta ole. taksilla tultiin meille, tosin mäkkärin kaistan kautta. mies heräsi meidän kännijorinaan ja teki kaverille pedin sohvalle. Ihana <3