Draamakuningattaren matkassa

päästiin torstaina töistä jo kahdelta joten käytiin miehen kanssa kaupassa yhdessä ennen kuin haettiin likka hoidosta. Sitten lähdettiinkin äidin luokse bussilla. Äiti tuli pysäkille vastaan meitä ja saimme hyvää ruokaa; tytön toiveesta taas Nigella perunoita sekä loimulohta. Sisko tuli miehensä kanssa käymään äidin luona illalla. Mä niiskutin,yskin ja räkä vain lensi. Yritin pysyä siskosta mahdollisimman kaukana jotta hän ei saisi minusta tautia, pesin ja desinfioin käsiä monta kertaa heidän vierailunsa ajan. Likan nukkumaan meno meni taas myöhälle mutta mitäs siitä, lomallahan sitä ollaan. Nukuin yön yskäni ja valoisuuden takia todella levottomasti ja heräilinkin kymmeniä kertoja yön aikana. Mummi oli ostanut likalle runsaasti pääsiäismunia ja hän olikin niistä erittäin innoissaan. Sain levätä kunnolla sillä aikaa kun äiti vei likan ulos. Nukuinkin kunnon päiväunet ja olo tuntui ihan kuumeiselta. Kuumaa mehua, niistämistä, päänsärkyä ja kovaa yskää. Alan olemaan lopen kyllästynyt tähän jatkuvasti minussa vellovaan flunssaoloon. Kävin kylvyssä lämmittelemässä ja hemmottelemassa itseäni. Ihanaa! Äiti laittoi ihanat ruoat, jälkkärit ja kaikki ja syödessähän se ilta meni. Okei pelattiin me Hotelliakin ja hävittiin siskon miehelle kaksi peliä putkeen. Tyttö kävi pötköttämään kesken pelin sohvalle ja nukahtikin sitten siihen. Kummisetä kantoi likatsun sänkyyn. Valvottiin pelaamisen merkeissä puoleen yöhön. Lauantaina olin taas kylvyssä. tyttö söi lounasta ja sitten olikin edessä matka pysäkille ja bussilla kotia kohti. Ilta meni kotosalla ruokaa laittaen ja miehen kanssa tapellen. Joskus näinkin.

Sairastamisten jälkeen oli sen verran ylitöitä, että tein maanantaina 1,5 tuntia miinuksiani pois, samoin parina muunakin päivänä niin että loppuviikosta olin tehnyt kaikki miinukseni takaisin. Parina iltana likalla oli kaveri täällä meillä, ekaa kertaa niin, että tyttö, kaveri ja mies olivat kotosalla ja kaikki sujui oikein hyvin. Mies oli laittanut ruokaa, huolehtinut tytöille sapuskaa ja muutenkin ollut mukana likkojen touhuissa. Hyvä niin.
Keskiviikkona oli ekaa kertaa uusi uimakoulu, tällä kertaa Pirkkolassa ja likka huusi sekä itki suoraa huutoa 20 minuuttia altaassa eikä osallistunut mihinkään. Viimeisillä hetkillä tavattiin samasta ryhmästä likan päiväkotiryhmästä yksi kaveri joten hänen luokse likka uskalsi mennä ja sitten olla hieman enemmän mukana. Tunnin loputtua hurrasin, lupasin jäätelön ja jo aiemmin olen luvannut Hello Kitty kellon kun hän oppii uimaan uimakoulussa niin että hän myös käy siellä. Saatiinkin kavereilta kyyti kotiin. Oltiin ihan poikki kun päästiin kotiin. Torstaina oli piiitkästä aikaa mun vapaailtani ja vietin koko illan keskustan kaupoissa. Löysinkin tytölle kesätoppeja ja pari mekkoa. siinä koko ilta sitten vierähtikin.
Viime aikoina en siis ole jaksanut roikkua netissä päivittelemässä kuulumisia, mutta vaatteita olen ostellut aimo kasat likalle ja itsellenikin joitain. Innostuin ostamaan jenkeistä saakka likalle yhden mekon, saa nähdä miten ihana onkaan kunhan joskus saan sen perille tänne meille asti. Olen ihan hulluna selannut kaiken maailman nettikauppojen sivuja, etsinyt ihania, tyttömäisiä vaatteita ja toki olen kesälomaa varten katsellut lentoja, majoituksia, kohteita ja ostosmahdollisuuksia. mies on sitä mieltä että haluan lomalla vain shoppailla jonka tietysti jouduin kumoamaan sillä eihän asia niin ole. Asia on niin, että kohteen valitsemisen jälkeen pitää selvittää mitä mahdollisia ihania kauppoja kohteessa on ja sen jälkeen tehdä suunnitelma miten saa kaupoissa pöyrimisen yhdistettyä  mieheen joka sitä vihaa ja uhmaiseen tyttöön jonka mielestä ko. touhu on 5 minuuttia ihanaa ja sen jälkeen "mennään jo jonnekin muualle". Lupailin, että jos saan yhden päivän shopata kunnolla niin homma on kunnossa; riippuen tietysti paljolti siitä kuinka pitkä reissu tällä kertaa tehdäänkään... =)

ja näinhän se oli että jo viime viikonloppuna teki tauti mulla taas tuloaan. Maanantaina mies piti mua ihan kajahtaneena kun menin kuitenkin yskivänä ja ääni maassa töihin. en pystynyt vastaamaan töissä puhelimeen ollenkaan enää tiistaina ja hoidin sähköpostitse tulleita tilauksia sekä postitusta. Keskiviikkona ei tehnyt enää mieli ruokaa ollenkaan, olin ihan poikki ja hengästyin pienestäkin puuhasta kovasti. Lähdinkin sitten iltapäivällä kotia kohti ja menin illalla lääkäriin. Ääni oli tässä vaiheessa käytännössä kokonaan pois, kun nauroi tai puhui niin kuului vain vinkunaa, välillä ääni palasi hetkeksi ja taas lähti. Pelkäsin, että tauti on taas keuhkoissa, mutta olikin vain laryngiitti eli kurkunpääntulehdus. Ilmoitin töihin että olen loppuviikon kotona. On kolmas kerta kun tauti on mulla 1,5 kuun sisällä ja alkaa olla jo ihan veto pois koko ajan, harmittaa kun ei jaksa tehdä mitään eikä mikään muu kuin kotisohvalla makoilu tunnu kivalta. se että sohvasta on tullut mun kaveri on hieman huolestuttavaa. Yleensä tässä perheessä kyseinen huonekalu on lapsen tai miehen omima ja mä en siitä löhöilystä ole niin välittänyt. nyt tuntuu ettei muuta jaksaisi tehdäkään. Olenko mä tullut vanhaksi, onko se tää lähestyvä 30vee ettei jaksa ajatellakaan baariin lähtöä vai onko se vaan tätä sairauden jälkimaininkeja??

Olin sopinut hyvän ystäväni kanssa että lähden ulos tammikuussa mutta silloin oli tauti päällä ja eilisenkin menon jouduin perumaan samasta syystä saman kaverin kanssa. Harmitti ja etenkin nolotti mutta minkäs teet. Hyvä että jaksoin lapsen hakea hoidosta niin en todellakaan olis jaksanut lähteä baareilemaan ja tanssimaan. Sai nyt tälläkin kertaa menot jäädä. Tänään on siskon baby Shower kutsut ja sinne mä yritän jaksaa raahautua. Taidan mennä äidille yöksi niin ei tarvii matkustaa kotiin myöhään illalla, pimeällä, yksin. en pidä siitä yhtään kun tuolla liikkuu kaiken maailman hulluja.

sairastaminen senkun jatkuu, kurkunpääntulehduksen takia yskimistä, kuiskailua ja puhumista vältettävä ja sairaslomaa koko alkava viikko. Pitää ilmeisesti lukea tai katsoa leffoja jotta saan ajan kulumaan. Olinkin siis kokonaisuudessaan 1,5 viikkoa sairaslomalla. Makasin sohvalla, katsoin Gilmoren tyttöjä ja nukuin päiväunia. Olo oli viimeisinä päivinä jo ihan saamaton, sellainen, etten jaksa enää mitään ja etten voi olla näin laiska ja aina sairaana. Viikko sitten maanantaina oli pitkästä aikaa eka päivä töissä, olo vieläkin huterana, kurkku kipeänä edelleen; mutta eiköhän se tästä.