Draamakuningattaren matkassa

Kaveri piti miehelleen 25v juhlat ja voivotteli töissä että hommia on niin paljon, tarjouduin auttamaan kun luulin että kyseessä työt mutta sitten järjestin itseni kaverin luokse töistä suoraan ja mutkien kautta järjestyikin sitten niin, että likka meni kaverilleen päikkäristä suoraan. selvitinkin lapsenvahtikuviot että saanko lasta kenellekään ja kun en saanut niin rohkaisin mieleni ja  soitin kaverin äidille että voiko likka jäädä sinne yöksi. Tyttö sai luvan jäädä sinne, mies vei yökamat ja mä jäin juhlimaan. Boolia, vettä ja huoli likasta mutta kuitenkin lähdin joukon mukana Zetoriin. Oli hyvinkin hauska ilta, tosin sankarin kaverit innostuivat halailemaan minua sen verran, että kaaduin pariin otteeseen heidän kanssa Baarin lattialle ja jäin tietenkin kundien väliin vielä. Ihmiset katsoivat hyvinnkin pitkään ko. touhua mutta mä en ollut juurikaan humalassa vaan ko. kundit olivat juoneet ihan riittävät pohjat... No hauskaa oli, mies toi mut kotiin ajoissa ja lapsen kyläpaikastakaan ei tullut mitään hätäisiä soittoja että tyttö itkee täällä vanhempiaan.

Lauantaina olin reipas ja kävelin hakemaan tytön kotiin. Iltapäivällä lähdimme käymään siskoni luona sillä mies ei ole nähnyt vielä vauvaa ollenkaan. Poika nukkui sylissäni kahvipöydässä ja mies katsoi lätkääkin kiinnostuneempana =) Kiva oli piipahtaa siellä.

Sunnuntaina Mies ja tyttö veivät minut kavereiden luokse iltapäiväksi ja miehet lähtivät tyttöjen kanssa kohti Huimalaa. Me naiset saimme rauhassa juoruta ja syödä. Kolme tuntia vierähti vauhdilla ja olisi ollut kiva tavata perheidenkin kesken pidempään mutta kello alkoi olla jo melkoisesti joten auton nokka kohti Mäkkäriä ja sitten kotiin laittamaan tyttöä nukkumaan.

Pistimme tytön huoneen  uuteen uskoon ja nyt on lapsella parvisänky,  vanhan myin todella nopeasti huuto.netissä ja  uusi kirjahyllykin on nyt vihdoin huoneessa, kasattuna ja paikallaan. Rahaa meni viime kädessä melkoisen vähän, sillä saimme huutiksesta parven käytettynä kun uutena vastaavat maksoivat monia satoja. Huone on isomman oloinen ja tietenkin likka on ihan onnessaan uudesta sängystään edelleen vaikka hän on nukkunut siinä jo monta viikkoa. Hurahdin myöskin Bobon ystävämyyntiin likan kanssa kolmisen viikkoa sitten ja tuli ostettua pari kassillista kesävaatteita, rahaa meni melkoisesti; toisaalta ne kaikki olivat puoleen hintaan siellä joten ei kirpaissut niin paljoa. Osa vaatteista olikin isoja joten osa jäi vielä ensi ja seuraavallekin kesälle mutta eipä tuo mitään haittaa. Miehen mielestä olen tietenkin hävittänyt lopunkin järkeni ostaessani noin paljon vaatteita hänelle mutta sellaista se on.

Mies oli serkkunsa kanssa Fc Barcelona fan clubin saunaillassa ja me vietimme tyttöjen illan kotona ja mukavaa oli. Kundit tulivat aamuyöstä kotiin ja kertoivat lähtevänsä Moskovaan katsomaan Valioliigan fudispeliä toukokuussa. Olinkin että okei, hyvä juttu, mutta miten todennäköistä on että toteutuu? (pelkäsin että mies pistää fudisreissun meidän kesälomasuunnitelmien edelle) Mutta ei kyllä me perheenä matkalle lähdettäisiin. joten sanoin et jos sulla on rahaa siihen niin ok.

31.3. Palasin normisti töihin lomalta, pää tokkurassa aikaisesta aamuherätyksestä ja lukemattomia posteja oli kymmeniä.. kunnes sisko soittaa puoli yhdeksän ja sanoo onneksi olkoon TÄTI. Olin niin kysymysmerkkinä kuin olla ja saattaa ja toistelin vain, että milloin vauva on syntynyt, tunti sitten, hetken kuluttua kysyn uudelleen samaa asiaa ja olen aivan hämilläni, sanon jopa, että en osaa sanoa mitään; alan kohta itkemään jne. Poika sieltä siis tuli kuten pitikin. Kaikki hyvin ja vauva on terve ja siskollakin kaikki hyvin. Viestittelyä pitkin päivää, iltapäivällä sisko soittaa uudelleen, että saadaan mennä isän mukana katsomaan vauvaa. isä tuli hakemaan meitä, vietiin vauvalle Muumipyyhkeitä, siskolle vaahtokarkkeja ja lakuja ja likan ostama lelu vauvalle. VAuva oli todella pieni, ihana tuhiseva nyytti. Olo oli todella haikea, etten voi enää imettää, että oma tyttö on jo niin iso ja miksei mulla ole vauvaa, miksi asiat ovat näin.. teki mieli ottaa vauva mukaan sairaalasta ja mennä istumaan kotisohvalle vauva sylissä.
Olo oli aivan ihmeellinen ku päästiin kotiin, en osannut keskittyä mihinkään, en käydä nukkumaankaan vaan mietin koko ajan siskoa, vauvaa ja siskon miestä. Oma mies ei hiffannut moneen päivään, että kävin aivan ylikierroksilla toisten vauvan takia. Huokailin, haikailin, jahkailin ja mietin taas kaiken alusta loppuun ja kaiken siinä välillä olevan. Odotin kovasti, että oltaisiin päästy koko perhe katsomaan vauvaa tiistaina mutta siskolle oli menossa muita vieraita joten jätettiin meneminen väliin.
Keskiviikkona sisko antoi mulle luvan mennä taas katsomaan vauvaa, mies vei tytön uimakouluun sillä aikaa. olin siellä koko vierailuajan ja olisin halunnut vauvan syliin mutta hän nukkui tai oli rinnalla koko ajan. Mieli oli hyvä, raskas mutta hyvin helpottunut kun lähdin sairaalasta keskiviikkona. tajusin, että vaikka vauva on superihana ja pieni niin ne ovat sitä vain hetken enkä mä vieläkään koe olevani valmis siihen että kasvattaisin tieten tahtoen yksin paria pientä lasta joten pysyn nykyisessä elämäntavassa edelleen. Te jotka luette ja ihmettelette asiaa tai aihetta niin pahoittelut en aio kirjoittaa aiheesta enempää. En myöskään aio vastailla uteluihin asiasta eli puhun asiasta jos mikäli itse haluan.. Neuvoja satelee mutta mä en niitä jaksa kuunnella kun kukaan ei elä mun puolestani mun elämää eli älä ole niin tyhmä että tulet sanomaan että pitää erota, mulle on kerran jo eräs lähipiirissä oleva niin suositellut ja mä en pidä sitä vaihtoehtona ainakaan mihinkään parempaan elämään. Mun mukavuudenhaluni tai toisen ihmisen muut halut eivät saa sotkea ja hajoittaa sitä mitä meillä on. Suomeksi elän ihmisen kanssa joka mua rakastaa ja mä häntä ja jos näin on tarkoitettu niin näillä mennään. Kaikki vinkit joita olen pyytämättäni saanut salaa raskaaksi tulemiseen on vaan tuonut esiin sen tiedon etteivät kaikki parit suinkaan hanki lapsia yhteisellä päätöksellä rakkaudesta toiseen ihmiseen vaan siksi, että itsekkäästi lapsi halutaan, toinen ei joten rei'itetään kumit tai jätetään ehkäisy pois jotta saadaan vauva. sekö sitten pelastaa jotain? jos parisuhde siihen mennessä on muka joskus ollut kunnossa niin tuon jälkeen se ei ainakaan sitä ole. Pienen vauvan kanssa eläminen, parisuhde myllertää ja asioista ei osata puhua niin jo on taas soppa valmiina. mä olen sen kaiken kerran jo elänyt, samoin pitkät hoidot jotta voisin paremmin joten en mä usko että mä olen yhden pienen ihmisen vuoksi uhraamaan kaikkea mitä olen elämässäni saanut sittenkin sekaisin ja järjestykseen näiden vuosien aikana... :/
Vielä hieman palopuhetta eli te jotka olette sitä mieltä että lapsia pitää olla enemmän kuin yksi niin miksi niitä pitäisi olla monta? mikä sen muka takaa että ainoat lapset ovat niitä hemmoteltuja, pilalle lellittyjä? ostan itse paljon vaatteita lapselleni, saan kuulla siitä että hemmottelen lapseni pilalle... miten se että ostaa lapselleen vaatteita on piloille hemmottelemista? tai miksi pitäisi antaa lapsensa kulkea 70 luvun retrovaatteissa jotka ovat ehkä mageita mutta minusta silti melkoisen kamalan näköisiä...? Miksi ainokaiset eivät muka osaa käyttäytyä? oppiiko lapsi käyttäytymään jos siihen kotona käytetään huomiota ja energiaa? itse opetan tytölleni paljon käytöstapoja ja silti tietyissä tilanteissa tuntuu olevan ihan "kuutamolla" mutta yritän ainakin. VAlitettavan usein näkee näitä perheitä jossa mukuloita on niin paljon ettei kenenkään tekemiset liikuta enää "ketään" eli pennut elävät kuin pellossa koska kenenkään energia eikä silmät enää riitä huomaamaan kaikkea. tässä kohtaa mä koen olevani paljon onnekkaamassa asemassa siinä suhteessa että mä en hermot riekaleina väkisin väännä tähän maailmaan lisää mukuloita jotta joku muu voi sitten kasvattaa ne kun mä en itse jaksa tai viitsi. mulle taitaa riittää tämä yksikin joka saa välillä mun veren niin kiehumaan vain.. olemalla lapsi.

Sunnuntaina alkoi miehenkin vapaat ja suunnattiin kera anopin autolla kohti Espoota. tehtiin siellä kierros eri lähiöissä, Suvisaaristossa, Kauniaisissa käytiin syömässä välillä ja  todettiin, että Espoo on edelleenkin kovin sekava. Mies tietenkin tuntee nekin seudut kuin omat taskunsa eikä vähiten juuri työnsä takia. Kauniaisissa oleva ravintola oli tyylikäs, kiva, kohtuuhintainen ja ruoka oli varsin hyvää. Mies söi kengurua ja se oli muuten mureaa ja maukasta. Kello oli hurjan paljon kun oltiin kotona.
Maanantaina mies vei kultaisesti likan Korkeasaareen ja Talvipuutarhaan jotta mä sain sairastaa flunssaani rauhassa. Gilmoreja, niistämistä ja nukkumista. Ilta rauhassa kotosalla.
Tiistaina oli massiivinen kierros tiedossa. Käytiin kirjastossa, postissa hoitamassa pari juttua, Zarassa vaihtamassa yksi emkko, Stockalla ostamassa likalle uudet lenkkarit, siskon tulevalle vauvalle lelu, Kauniaisissa & Mankkaalla kirppiksillä ja lopuksi Huimalaan. Keskustassa kaikki hoitui kunnolla, mutta kun mies meni nostamaan tililtään rahaa ilmoittikin automaatti näppärästi, että tili olisi muka miinuksella monta sataa euroa, vaikka ei todellisuudessa ollut. Mies vei meidät pitskun Mäkkiin lounaalle ja lähti pankkiin selvittämään asiaa. Sampo siirtyi pääsiäisenä Danske Bankiin ja tätä se yhdistyminen sitten tiesi.. Mulla oli vahva kiukku päällä asiasta ja päätin etten jätä asiaa tähän.
Kauniaisten kirppis oli ihanassa vanhassa puutalossa, vaatteet oli lajiteltu koottain ja tytöt erillään pojista mikä helpotti huomattavasti asiointia ja huomasin tekeväni muutaman oikein hyvän löydön sieltä, Ellen juhlatoppi 7 eurolla, samoin Mayoralin toppi jotka molemmat eivät uusille juuri hävenneet joten ne mukaan sekä Espritin kiva hame ja tossukat. Mankkaan kirppis oli sekainen mutta sieltä ostin pari hametta myös likalle. Olin sitä mieltä että Kauniaisiin voin mennä hyvin uudestaankin vaikken normisti missään kirppiksillä käy enkä niistä mitään sisävaatetta osta mutta tuo paikka oli hyvä!
Huimala olikin sitten miehen ja tytön päivän täyttymys ja kyllä he hyppivätkin tramppiksissa kuten likka sanoo hyvin kauan ja moneen kertaan. Alueena Huimala ei ollut kovin iso mutta kyllä meidän perhe sai siellä ajan kulumaan moneksi tunniksi. Tyttö ei olisi halunnut sieltä tietenkään kotiin ollenkaan ja minä jo aloin miettimään seuraavia synttäreitä ko. paikkaan mutta katsotaan katsotaan..Huimalasta Selloon iltaruoalle, vietiin anoppi Klakeen jumppaan ja sitten kotiin. Koko päivä liikenteessä ja ainakin mulla oli sen mukainen, flunssa painaa kivasti päällä niin olo ei ollut mikään hyvä kotiin päästyämme.
Keskiviikkona kyllästyin ahdistavaan yskään, astmaoireiluihin yöllä ja päätin mennä lekuriin näyttämään keuhkoja. Yön aikana oli tullut talvi joten mies vei likan pulkkamäkeen sillä aikaa. Labrat olivat okei joten olen ihan kunnossa flunssaa lukuunottamatta. Automaatilla käynti todisti jälleen että Sampo on perseestä mun mielestä enenevässä määrin... rahaa tilillä muka edelleenkään ei ole, pah. Kotiin ruoanlaittoon, jonka jälkeen mies vei likan uimakouluun. Tällä kertaa pimu lähti hymyssä suin isänsä kanssa uimaan ja kaikki oli sujunut hyvin siitä asti kun mies oli jättänyt tytön ryhmän kanssa altaalle (yleensä tyttö ei osallistu vaan roikkuu jalassa kiinni ja itkee ettei häntä saa jättää...). Niin mun tuuria että mä vien kuukausikaupalla vastahankaista lasta ja kun isi tulee ja vie niin homma on ihan kuosissa lähdöstä saakka. Johtuu varmaankin tasan varmaan siitä, että mä en ole "toivottua" seuraa sinne uimakouluun ja kun isi pääsee niin harvoin niin silloin hän viitsii käyttäytyä...?
Torstaina mies vei lapsen hiihtämään ja taas mä sain sairastaa rauhassa. Perjantaina käytiin likan kanssa ostamassa Hello Kitty uikkari ja biksat hänelle Itiksestä, ruokaa jonka jälkeen lähdettiin keskustaan kuudeksi sillä mulla oli kampaaja. Kampaajani oli niin ihana, että leikkasi taas likan otsatukan yhdessä hujauksessa. Vein likan miehen luokse autolle ja seuraavat pari tuntia olisivat mun hemmottelua. Uusi tyviväri, raidat ja kivat kikkurat tukkaan kotiinlähdön kunniaksi :)Likalla oli kaveri ekaa kertaa yökylässä ja nämä sankarit valvoivat puoli kahteentoista, haloo... hermo meinasi mennä.

Lauantaina aamupalaa, lastareita, suihkua, kahvia, Hesari. Perussettiä. Kunnes sisko soitti ja kehui tekevänsä muffinsseja aamupalaksi että kutsuisin kahville jos asuisitte lähempänä. Innostuttiinpa tytön kanssa lähtemään heille katsomaan siskon isoa vauvamasua. Äiti oli tippunut töissä jakkaralta, kaatunut sohvaa vasten ja loukannut itsensä pahasti. Paasattiin siskon kanssa laajasti siitä, että hänen pitää mennä lääkäriin mutta eihän siellä Helvetin tuppukylässä päässyt mihinkään ! lääkäriin, ei julkiselle eikä yksityiselle. Pakotettiin äiti mukaan siskon luokse kera särkylääkkeiden. Sisko hääräsi viimeiseen asti kaikkea vaikka olin suunnitellut, että kerrankin ollaan rauhassa, rennosti ja pötkötellään sohvalla tekemättä mitään. eihän se tällä porukalla vaan onnistu.
illaksi kotiin katsomaan miestä. tehtiin pizzaa. Nami.

Sunnuntaina mies vei likan Kengurumeiningin Keikalle Tavastialle ja tyttö oli innoissaan. Soitin siskolle illalla ja hän oli todella kärsivän ja väsyneen kuuloinen. Sanoin miehelle illalla, että lähtölaskenta on nyt alkanut, koska sisko oli niin poikki. Tyttö kysyy joka päivä milloin serkkuvauva syntyy.. Jännittää...