Draamakuningattaren matkassa

Lauantaiaamuna heräsinkin vasta kymmeneltä  joten tuli hieman hoppu keskustaan. Kävimme rei'ittämässä tytölle toisenkin korviksen samassa paikassa ja koska tämä kerta sujui ilman itkuja niin lupasin viedä hänet tikkariostoksille. Valitettavasti Stockan namimyymälässä ei ollut tikkareita joten ostin hänelle Neuhausin mansikkasuklaapatukan, josta hän ei kylläkään pitänyt. Käväisimme Pentikissä, apteekissa ja sitten edessä oli ruokakauppa. Ihmisiä liian paljon ja kaikki törmäilevät koko ajan toisiinsa pyytämättä anteeksi keneltäkään; asia jota en suomalaisissa ole koskaan ymmärtänyt. Kotona mieskin jo heräili ja oli meidän kanssa illan. tein porkkana ja lanttulaatikot joulua varten.

Sunnuntaina matkustettiin bussilla mäntsälään ja tarkoitus oli mennä suoraan mun isovanhempien luokse, mutta vettä satoi joten jäimme Mäntsälässä pois. Menimme Euromarketiin odottamaan, että siskon porukka tulee noutamaan meidät sieltä mukaansa. Mummilassa oli edessä joulukuusen koristelu ja sen likka hoitikin kummitätinsä kanssa. Pukilta oli pari pakettia tytölle ja niistäkös riemu repesi ja myöhemmin kysely, että miksei pukki voi käydä tänään ja tuoda kaikki muutkin lahjat tänään... Isovanhemmat nahistelevat aina ja koko ajan joten jo parin tunnin jälkeen olin valmiina lähtemään suorinta tietä kotiin (tai vaikka  mutkittelevaakin tietä.) tuollainen muiden seurassa jatkuvasti riitely, nahistelu tai väittely on muille ihmisille erittäin kiusallista ja sitä huomaa alkavansa karttamaan ihmisten seuraa jotka aina vain vääntävät keskenään ihan kaikesta. Olin ollut 1,5 vuotta pois mummilasta ja luulen, että ihan heti en sinne mene kuuntelemaan sitä sinä aina, sinä et koskaan ja toinen piruuttaan ei kommentoi mihinkään mitään, mutta sitten kyllä huudetaan kun kaljat, rööki tms on loppu. Silloin kaikki on absolutistin, ei tupakoivan naisen vika koska pitää olla joku jolle huutaa ja raivota kun itse ei ole nautintoaineitaan hankkinut. Toivottavasti joku hyvä taho pelastaa minut elämäni ajan joutumasta noin omituiseen suhteeseen. Kenenkään kanssa koskaan. Se on hemmetin mielenkiintoista tässä maassa miten ihmiset vajoavat hyvin alas viinan ansiosta tai viinan takia. Ovat valmiita myymään äitinsä  mielensä tai mitä vain saadakseen kuppia tai siis kuppiin juomaa. Asia jota en ymmärrä, en tule koskaan ymmärtämään. Siltä varalta, ettei mieheni ole minusta huolehtimassa niin joku teistä jos huomaatte että alkaa kuppi maistumaan liikaa niin haluan pakkohoitoon jos en muuten osaa lopettaa. en halua koskaan, että viina saa minusta yliotteen ja että pilaan sillä itseni ja läheisteni elämän/-t.

Mummilasta lähdettyämme ajoimme Hautausmaalle. Muistelin matkalla edellistä käyntiä kummisetäni haudalla kaksi joulua sitten. Likka oli silloin hieman vajaa 3v. Kova pakkanen ja tuisku, seisoimme hangessa, äiti huolehti kynttilän haudalle kuten aina ennenkin. Nieleskelin, mietin kuten aina ennenkin, että miten äitiä ei siellä koskaan itketytä. Itse nieleskelen ko. paikassa aina, mietin kaikkia kummallisuuksia, tuntien jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että en osaa olla tarpeeksi hartaana haudalla, lausua mitään kohteliasta vainajalle. Tämäkin taitaa olla "hienon" kristinuskokasvatuksen aikaansaamaa soopaa. miten kukaan voisi kertoa miten haudalla tulee olla, tai ettei joku siellä ajattele tai tee oikein. Meille kuten varmaan jokaikiselle lapselle tässä maassa on nappulasta saakka toitotettu, että haudalla pitää olla hiljaa, arvokkaasti ja ei saa huutaa, puhua, juosta eikä kiljua... Mun mielestä se on jotenkin niin tekopyhää hurskastelua. eihän se hyväkäytöksisyys tuo ketään kuollutta takaisin ja miksi siihenkin pitää olla säännöt miten saa tai pitää käyttäytyä?
tuo edellinen haudalla käynti päättyi niin,että me olimme lähdössä kun likka jäi hankeen seisomaan eikä puhunut mitään. kysyin mikä hänellä on? Äiti, en näe sitä setää missään jota tultiin katsomaan. Tadaa, siinä se ajatus tuli minun kolmevuotiaani suusta ja minusta tuntui siltä kuin ilmat olisivat juuri lähteneet keuhkoista, mietin paniikissa, että mitä selitän. kerroin että hän ei ole täällä, vaan me olimme hänen haudallaan nyt. Tyttö oli hiljaa, pimeässä, hangessa yksin. Kysyin oletko hämilläsi ja hän vastasi kuin tietäen mitä ajattelen ääni murtuen olen. Jatkoimme matkaa autolle jonka jälkeen sain kaveriltani tekstiviestin, että hänen tyttärensä oli saanut nimen tänään. Hänet oli kastettu samalla nimellä kuin minun kummisetäni pieni tytär kastettiin samana vuonna kuin kummisetä kuoli. Itku oli minullakin hyvin lähellä, nieleskelin ja mietin, että miten juuri se sama nimi ja miten juuri tämän hautausmaajutun jälkeen tulee tämä tieto. ihmeelliseltä tuntui.

Tiesin jo ennen tätä päivää, että tänä vuonna siitä haudalla käymisestä tulee vaikea koska edellinen käynti oli hyvinkin surullinen ja itkuinen minulle. Äiti huolehti kynttilänsä veljensä haudalle, sen jälkeen oli minun vuoroni. Tyttö hyppi haudan päällä jolloin äiti ja sisko komensivat hänet pois siitä. Tyttö kyseli miksi hautakivet ovat erikokoisia, miksi kummisetäni nukkuu maassa. Mumminsa kertoi hänelle, että samaan hautaan on varattu paikka hänelle ja hänen vanhemmilleen. En pystynyt puhumaan mitään., kun äiti kysyi minulta että oliko se huonosti sanottu aloin samantien itkeä että haluan olla täällä yksin, koska en saa koskaan olla täällä yksin ja itkeä. Äiti halasi minua ja sanoi huolehtivansa tytöstä että ole niin kauan kuin haluat. Sanoin että olisin niin halunnut että se olisi meidän luona nyt, et mä olisin nähnyt sen aikuisena ja että se olisi tavannut tytön. Itkin hysteerisenä, yksin, pimeällä hautausmaalla. Kaikkien näiden vuosien jälkeen hetki jota olen pelännyt ja ihmetellyt että miten siellä ei voi muka itkeä. Siitä on 18v aikaa ja silti itkin ensimmäistä kertaa asiaa kunnolla, ikäänkuin ymmärtäen ensimmäisen kerran, että koskaan en tule häntä tapaamaan ja että siellä haudalla käyminen on aina raskasta minulle. Olen pitänyt jenkkileffojen vainajille juttelua ihan hölmöilynä mutta huomasin itse tekeväni ihan samaa.Kerroin, että mulla on häntä ikävä, että olisin halunnut hänet tuntea aikuisena ja että olen kohta 30v ja mulla on 5v tytär. Yritin kuitenkin rauhoittua ennen kuin lähdin takaisin muiden luokse. Tyttö otti kädestä kiinni ja kysyi heti että äiti miksi halusit olla yksin. Sanoin että välillä hautausmaalla tulee ikävä ihmisiä jotka eivät meidän luonamme ole. Oli aika hiljainen matka kotiin.
Kotiin päästyämme likka meni meidän makuuhuoneeseen penkomaan jotain ja tuli huutaen, tasajalkaa polkien luokseni sanomaan, että äiti tule katsomaan mitä tuolla on. Olen löytänyt teidän vaatekaapista monta kassillista lahjoja. saanhan avata ne heti. Tästä oli pitkä itkuinen taistelu mutta en antanut periksi avaamiselle heti. Olin aivan poikki kun sain tytön vihdoin nukkumaan.

Synttäreistä selvittyämme aloimme hoitamaan viimeisiä lahjoja, joulua varten juttuja ja  tietenkin odottamaan jo joulua ja lomaa. Kävin maanantaina pitkästä aikaa itsekseni kaupoilla ja ostin pari paitaa itselleni sekä miehelle kaulaliinan. Kerrankin olin ostamatta likalle mitään. Mies kävi tiistaina hoitamassa äitinsä, kummipoikansa ja mun isän joululahjat. Lahjoja on tytölle jo melkoinen määrä vaikkei olla itse ostettu toiveiden mukaisesti kuin yksi lahja. Aiemmin hankkimia oli aika monta pakettia, mutta näistä ei mikään onneksi ollut lelu.
Keskiviikkoaamuna saimme ylpistellä ja nieleskellä ison prinsessamme joulujuhlassa. Likka esiintyi taas ryhmänsä kanssa ja kaikki sujui oikein kivasti. Tänä vuonna en juhlassa edes itkenyt, yleensä näin käy joka vuosi jo juhlan alkupuolella.
Huomasin, että olin hermoillut, miettinyt ja huokaillut lapsen synttäreiden vuoksi niin kauan ja paljon, että stressi taitaa olla päällä vieläkin. Samoin se, että miten me joulun vietämme j a siitä onkin sitten tapeltu kaksi iltaa miehen kanssa. Yritin kertoa, että tiedän, että meitä odotetaan mun äidille, likka odottaa lähes tulkoon kaikkia meille ja ihan koko aattoa ei tekisi mieli reissata paikasta toiseen varsinkin julkisten varassa. Alkoi jo ahdistamaan koko pyhät ja ilmoitinkin miehelle, että ensi vuonna tyttö saa Mäkkärisynttärit maksakoon mitä tahansa ja joulu ollaan ulkomailla tai edes jossain reissussa jotta mun ei tarvitse tehdä joulunkaan eteen mitään.

Torstaina oli pitkä palaveri aamun alkuun tj.n kanssa ja jäi ihan kiva fiilis tästä palaverista. Olin aamulla ostanut savustetun kalkkunan jouluksi, mutta päivällä sainkin sitten asiakkaalta kiitokseksi perinteisen viljakinkun. Illat sujuvat siten että yritän laittaa kotia joulukuntoon. Kuusi meillä on ollut sisällä jo monta viikkoa, suurin osa lahjoista on paketoitu ja vähäiset koristeet jo paikoillaan sisällä. Joulu saa kohta jo tulla. Sää on kovin syksyinen, kuten on ollut koko alkutalven eli plussaa, sadetta ja välillä kuivaa mutta pakkasta ei ole ollut moneen viikkoon. Lunta ei ole luvassa tänäkään jouluna joten musta ja pimeä aatto on tulossa.

Perjantaina menin hakemaan likkaa aiemmin hoidosta ja siellä olikin jotain varsin ihmeellistä meneillään. Likan ryhmän yksi ope itki ihan täysillä aivan yht'äkkiä, yksi äiti kävi kovin kuumana ja oli henkilökunnan mielestä haukkunut heidät pystyyn vain siitä syystä etteivät lapset olleet iltapäivällä ulkona. tiedä sitten mikä on totuuus mutta siellä oli sellainen härdelli menossa että mielessä kävi todella vahvasti että tänne en tyttöä enää tuo kun ei täällä ole aikuisilla mitään auktoriteettia ja pennut riehuvat miten sattuu. Aikuisten vastuullahan he toki ovat päivähoidossa ollessaan mutta kyllä valitettavasti joistain lapsista vaan huomaa, ettei ole kotona rajat kohdallaan jopa niin,ettei niitä ole ollenkaan... Mälsää aloittaa loma siten että hoitopaikassa on täysi kaaos ja itselle jää todella epämääräinen olo että ylireagoinko vai pitäisikö tietää enemmän...

heräsimme ysin aikaan. aamupalaa, leipomista, imuroimista, silittämistä jne. mies kävi hakemassa serkkunsa ja siskonsa yhdessä likan kanssa. Miehen sisko on likan kummi ja hän toi vauvanuken joka on kylpyammeessa ja tämä oli kiva lahja. ensimmäiset vieraat olivat pappa, eno ja serkkupoika. likka sai rahaa enolta, papalta nalle puh kirjan. Heidän jälkeen tuli mummi joka toi cdsoittimen josta likka oli erittäin innoissaan. taisi olla päivän paras lahja. miehen kaveri toi salkun jossa oli 9 ponia ja se oli myös ihana ihana ihana likasta.näiden lisäksi likka sai taskukoiralaukun mun kaverilta, nukkekodin keittiön& barbiepalapelin minun serkuilta, tehtävävihon miehen serkulta, minttu kirjan miehen enon perheeltä , tonttu suklaata&lumottu kirjan&tarroja miehen kaverilta ja hänen tytöltä, sukkia mummilta, muumi dvd.n&omasta elämäntaipaleestaan tähän mennessä kertovan videon (kiitos erittäin paljon sisko ja siskon mies!!!), housut,alushousut, dvd.n, milla pehmon mun kaverilta ja hänen pojaltaan sekä hello kitty pyjaman&elsan&ponin mun kaverilta ja hänen mieheltään. hulvaton määrä lahjoja mutta kaikki olivat yhtä ihania eli vaikka tavaraa tuli odotetusti niin ei mitään mälsää jo valmiiksi ja se on kiva juttu =)
kiitos kaikille humussa olleille!

olin ostanut Röllin sydän leffaan liput lauantain näytökseen joten lähdimme hyvissä ajoin Helsinkiin. Tapasimme mummin siellä, kävimme leffassa jonka jälkeen stockalle kahville ja sitten kävin hoitamassa pari pukin asiaa. Kävimme rei'ityttämässä likalle reiät korviin , tosin ensimmäisen jälkeen hän alkoi itkemään ja totesi ettei toista laiteta. kotimatkalla bussissa mieli ehti jo muuttumaan, tiedä häntä tuleeko toinen korvis vai ei.

miehen serkut olivat meillä joten syötiin koko 7hengen porukka kotipizzan pizzat ja sitten me naiset teimme juhlavalmisteluja keittiössä parisen tuntia. tyttö meni 22 jälkeen nukkumaan. serkukset lähtivät ulos ja minä, mummi, kummityttö ja likka jäimme kotiin.

töissä aivan helvetti valloillaan, koskaan ei ole ollut niin kiireisiä päiviä kuin torstai ja perjantai oli. Jouduttiin pe aamusta kuittaamaan esimieheltä lupa laittaa kiska kiinni että saataisiin tehdä tilaukset rauhassa jotta saataisiin tavaraa maailmalle. oli ihanaa kun sai suman vihdoin purettua pois sen päivän aikana ja puhelin ei kilissyt yhtään. olin aivan finaalissa kun pääsin töistä. kummityttö tuli kylään, tapasin hänet pasilassa ja sitten menimme hakemaan likkaa hoidosta. Mies saunoi meillä kaverinsa kanssa ja lähtivät sitten jäähallille keikalle joten saimme olla likkaporukalla. valvottiin taas myöhään :(

torstaina oli sitten kauan odotetut kaverijuhlat. valmistelut olivat aivan vaiheessa kun ensimmäinen vieras jo tuli, 30 minuuttia etuajassa. melkein kaikki pääsivät tulemaan joten lapsia taisi olla 11 ja metelikin sen mukaista. Likka ei ehtinyt lahjoja avaamaan kun muut repivät paketit likan kädestä suurinpiirtein kilpaa. erään tytön kanssa tuli pahaa mieltä ja murhetta kun likka sanoi hänelle hyvin käskevään sävyyn että ei se tolla tavalla ole, eihän ole tms. ja laitoin likan pyytämään 5 kertaa anteeksi mutta toinenpa ei jutellut mitään, katseli alta kulmain muualle ja itkeä vollotti likan huoneen nurkassa yksinään aivan hysteerisesti sekä yritti mennä sängyn alle piiloon. jossain vaiheessa mulla meni hermot ja kävin melko tiukan keskustelun likan kanssa että meillä vastataan kun toinen pyytää anteeksi ja että katsotaan kohti kun toinen puhuu. ei mitään vaikutusta. lapsen äiti ei vastannut puhelimeensa, mies ei halunnut viedä likkaa kotiinsa joten hän mökötti edelleen likan huoneessa hamaan tappiin asti. jännää.

lahjoja tuli vaikka minkälaisia, suomipalapeli, valokuva-albumi, littlesti pet shop, bratz, bratz baby ja bratz lil' angels, Keijut kirja ja cd, laukku, koira, rannekoruja, dvd. Onginta oli suosittu ja haluttu juttu :) likka oli aivan poikki kun juhlat olivat ohi.

mies oli likan kanssa maanantaiaamuna 5v neuvolassa jossa kaikki oli sujunut hienosti. Tyttö on taas kasvaa hurahtanut melkein 10cm vuodessa joten hän on 2 yksikköä keskivertoa pidempi. Huomaa kyllä että mahakin on vain muisto entisestään ja koko tyttö on vain käsiä ja jalkaa :)
Jännitetään joka ilta likan synttäreitä että onko kaikki jo valmiina ja mitä teemme vielä jne. likan huonetta olemme siivonneet siistimmäksi, itse olen stressannut tarjoiluita, siivoamisia sun muita ihan riittämiin.

Mies tehnyt taas pari päivää 06-18/20 asti töitä joten illalla kun hän tulee menee likka ja mies suoraan nukkumaan. minä olen jo monta viikkoa valvonut liikaa ja nukkunut vain 6h yössä arkisin joka ei mulle riitä.

Isä tuli iltapäivällä laittamaan likan huonetta kuntoon. Saimme vihdoinkin hyllyt seinälle ja kaiken siihen kuntoon kun olin ajatellutkin. Likalle tuli edellisenä yönä erittäin kova yskä joka piti minua ja tyttöä hereillä suhteellisen paljon. Kun huone oli valmis niin tuli anoppi hakemaan espanjaan menevää joulupakettia meiltä, herkkuja ja sellaista. Mies lähti viemään meitä keskustaan sillä minä olin menossa katsomaan Joulutarinaa kaverini kanssa ja anoppi Mustaa Jäätä kaverinsa kanssa. Mies sanoi sillä aikaa vievänsä likan lekuriin ja hakevansa meille uuden tietsikan näytön. Elokuva oli hyvä, kauniit maisemat, välittämistä, ikävää, rakkautta ja haikeaa kaipausta. Perhe odotti minua teatterin ulkopuolella joten sain kyydin kotiin. Lapsella oli kurkunpääntulehdus johon ei auta kuin raitis ilma ja spirakin pahimmassa tapauksessa.pari päivää taas kotilepoa, tällä kertaa mies sanoi pitävänsä likan kotona. Huone on niin ihanan pinkki että voisin vaan hengailla lapsen huoneessa koko ajan. tavoitteena tietty saada huone synttäreiksi valmiiksi. Likka sanoi minulle illalla, että äiti miten sinä olet tehnyt tästä huoneesta näin ihastuttavan?

Perjantaina päätin kolmen aikaan sittenkin lähteä firman pikkujouluihin joten sinnikkään soittelukierroksen jälkeen sain pikkusiskoni lupautumaan lapsenvahdiksi tytölle (ihanaa, enkeleitä on sittenkin olemassa..). Pyysin pari taksikorttia, tilasin taksin päiväkodille josta menimme kotiin keräämään likan vaatteet ja lääkkeet kasaan ja itse vaihdoin vaatteet, meikkasin ja samalla yritin miettiä mitä oikeasti tarvitsen ja mitä likka tarvitsee. Miehellä alkoi työvuoro joten mies lähti hakemaan Mersua jotta pääsi viemään mua takasin töihin. haettiin sisko töistä ja vietiin heidät likan kanssa Pasilan asemalle. mies vei mut töihin jossa oli vielä tunti aikaa juopotella. Tilausbussi tuli hakemaan meitä kohti seikkailuja. Juhlapaikkana oli Skattalla toimiva Brasserie. Ihanan intiimi paikka jossa oli yksityistilaisuus vain meidän väelle. Aivan täydellisen ihanaa ruokaa, hyvää musiikkia ja viiniä. Mitä sitä muuta tarvitseekaan.. Illan huipensi Drag Queen show joka oli yllättävän hyvä. Kun juhlat loppuivat niin tilasin miehen hakemaan meidät keskustaan. Likat olivat päättäneet että Zetoriin pitää päästä joten jäimme sitten jonottamaan siinä hurjassa tuiskussa tunniksi että pääsemme sisään. Olin melkoisen humalassa, nälkäinen ja halusin vain kotiin sieltä. Kävin Forumin Mäkkärissä syömässä jonka edestä mies haki mut kotiin. Taisin olla aika humalassa sillä nukuin koko taksimatkan.