Draamakuningattaren matkassa

ja näinhän se oli että jo viime viikonloppuna teki tauti mulla taas tuloaan. Maanantaina mies piti mua ihan kajahtaneena kun menin kuitenkin yskivänä ja ääni maassa töihin. en pystynyt vastaamaan töissä puhelimeen ollenkaan enää tiistaina ja hoidin sähköpostitse tulleita tilauksia sekä postitusta. Keskiviikkona ei tehnyt enää mieli ruokaa ollenkaan, olin ihan poikki ja hengästyin pienestäkin puuhasta kovasti. Lähdinkin sitten iltapäivällä kotia kohti ja menin illalla lääkäriin. Ääni oli tässä vaiheessa käytännössä kokonaan pois, kun nauroi tai puhui niin kuului vain vinkunaa, välillä ääni palasi hetkeksi ja taas lähti. Pelkäsin, että tauti on taas keuhkoissa, mutta olikin vain laryngiitti eli kurkunpääntulehdus. Ilmoitin töihin että olen loppuviikon kotona. On kolmas kerta kun tauti on mulla 1,5 kuun sisällä ja alkaa olla jo ihan veto pois koko ajan, harmittaa kun ei jaksa tehdä mitään eikä mikään muu kuin kotisohvalla makoilu tunnu kivalta. se että sohvasta on tullut mun kaveri on hieman huolestuttavaa. Yleensä tässä perheessä kyseinen huonekalu on lapsen tai miehen omima ja mä en siitä löhöilystä ole niin välittänyt. nyt tuntuu ettei muuta jaksaisi tehdäkään. Olenko mä tullut vanhaksi, onko se tää lähestyvä 30vee ettei jaksa ajatellakaan baariin lähtöä vai onko se vaan tätä sairauden jälkimaininkeja??

Olin sopinut hyvän ystäväni kanssa että lähden ulos tammikuussa mutta silloin oli tauti päällä ja eilisenkin menon jouduin perumaan samasta syystä saman kaverin kanssa. Harmitti ja etenkin nolotti mutta minkäs teet. Hyvä että jaksoin lapsen hakea hoidosta niin en todellakaan olis jaksanut lähteä baareilemaan ja tanssimaan. Sai nyt tälläkin kertaa menot jäädä. Tänään on siskon baby Shower kutsut ja sinne mä yritän jaksaa raahautua. Taidan mennä äidille yöksi niin ei tarvii matkustaa kotiin myöhään illalla, pimeällä, yksin. en pidä siitä yhtään kun tuolla liikkuu kaiken maailman hulluja.

sairastaminen senkun jatkuu, kurkunpääntulehduksen takia yskimistä, kuiskailua ja puhumista vältettävä ja sairaslomaa koko alkava viikko. Pitää ilmeisesti lukea tai katsoa leffoja jotta saan ajan kulumaan. Olinkin siis kokonaisuudessaan 1,5 viikkoa sairaslomalla. Makasin sohvalla, katsoin Gilmoren tyttöjä ja nukuin päiväunia. Olo oli viimeisinä päivinä jo ihan saamaton, sellainen, etten jaksa enää mitään ja etten voi olla näin laiska ja aina sairaana. Viikko sitten maanantaina oli pitkästä aikaa eka päivä töissä, olo vieläkin huterana, kurkku kipeänä edelleen; mutta eiköhän se tästä.