24.03.2007 22.06 -
Eilen tuli valvottua yli puolen yön ja tämä kostautui sillä aamulla heräsin kuuden aikaan kun mies tuli töistä ja sitten tyttö tuli herättämään seiskalta. Pimu oli taas niin liikuttavan ajattelevainen ja kysyi että saanko äiti rauhallisesti leikkiä omassa huoneessani sillä aikaa kun nukut? Sanoin että totta kai sopii minulle oikein hyvin ja menin jatkamaan uniani. Laitoin kellon soimaan ennen kasia että voin laittaa tytölle Himpulat näkyviin, mutta olin lyönyt Nokiasta sammuta herätys ja jatkanut uniani. Heräsin kymmenen yli kasi siihen kun tyttö hokee äiti, äiti, Milla on kadonnut. Siis mä etsin mun huoneesta, mun sängystä, lattialta ja sohvalta ja sitä ei löydy mistään. (Levitellen samalla teatraalisesti käsiään). No ei auttanut kuin nousta ylös, laittaa Himpulat tulemaan ja hakea Milla eteisen lattialta jonne likka hänet oli illalla laittanut valmiiksi Ikean reissua varten :)
Tämän jälkeen keitin kahvit, likka katsoi lasten ohjelmia, kävi aamupalalla ja meni takaisin puuhailemaan omiaan. En pitänyt kiirettä valmistelujen kanssa, sillä anopin kanssa oli sovittu vain et kymmenen jälkeen on lähtö. Meidän lääkkeitä mukaan pakkaillessa mietin taas miten erilaista muissa perheissä lähteminen on. Sitä vaan mennään ja lähdetään ja ei tarvii huolehtia allergialääkkeistä saati ruuista että mistä saa lapselle ruokaa. Siis syömään voi mennä minne vaan.
Nykyään mä en siitä enää pingota niin paljon sillä olen oppinut neljän vuoden aikana selvittämään yhtä sun toista kaikenlaisen tasoisissa ravintoloissa sekä kahviloissa syötävästä ja vastaanotto on yleensä nihkeää, joskus jopa töykeää. Kun osakseen saa hyvää palvelua sitä menee näinkin puhelias nainen ihan sanattomaksi eikä saa sanottua kuinka ensiarvoisen tärkeää on saada hyvää palvelua ja tunne siitä, että allergiat otetaan vakavasti ja ruoat selvitetään jonka jälkeen me voimme syödä rauhassa ja nauttia siitä. Mutta sitten heräsin taas tähän hetkeen ja ravistelin itseäni että joissain perheissä kamppaillaan oikeasti niin vakavien asioiden kanssa, että ei auta murehtia yksiä allergioita. Välillä se vaan harmittaa mua niin paljon sillä se omalla tavallaan "hankaloittaa" arkea jonkin verran, aiheuttaa päänvaivaa aika usein kaikkiin juhliin mentäessä, miettiessä mitä siellä tarjotaan, mitä otan mukaan, kehtaanko soittaa ja kysyä ruuista, mitä siellä ajatellaan jos vien omat eväät ja jos en vie niin pidetäänkö meitä ihan hölmöinä... Sitten mä aina pakotan itseni rauhoittumaan ja kelaan kuinka hyvin tunnen ihmiset joiden juhlat ovat kyseessä, voiko heille soittaa, jos ei niin omat eväät vaan mukaan, tietty vaihtis on myös et juhlat on ravintolassa jolloin selvitän asiaa etukäteen. Tutut tietävät asian joten heidän kanssaan se ei liene yllätys että likka ei saa syödä juuri mitään herkkuja kuten muut lapset saavat. Kaverisyndejä ei vielä ole ollut mutta mikäli tulee niin et likan pitäs mennä yksin niin en voi häntä päästää itekseen sillä 4 vuotiaan vastuulle ei vielä voi laittaa kaiken muistamista.
Omalla tavallaan tämä kaikki on vaikeuttanut mun äitiydestä nauttimista. Tämä on tältä osin ollut suorittajaluonteelle oikeasti 100% suorittamista. Sitä, että itse selvität asiasta netin ja kirjojen kautta käytännön asioita, juttelet yhden tutun äidin kanssa säännöllisin väliajoin sillä hänen molemmat lapsensa ovat olleet allergisia ja toinen heistä on edelleen. Valmennat koko perheen lisäksi asiaan päiväkodit, mummot, papat ja kummit sekä muut ystävät. Kerrot ja selvität mitä ruokaa saa antaa ja mitä ei saa antaa. Millaiset oireet ovat jos niitä tulee ja mitä sitten tehdään. Mitä lääkkeitä annetaan, milloin annetaan ja milloin ambulanssi soitetaan. Mitä sitten tehdään...? Ja sitten jonkun kommentti et voi sentään raasutyttöä et tätäkään sulle ei voi antaa saa mut välillä ihan raivoihin sillä ei likka tiedä mitä on rahka, mitä on maitosuklaa tai mitä on Jackyvanukas. Hän tietää kyllä mitä on soijajogurtti, tumma suklaa tai soijavanukas.. Hän ei tiedä kaivata niitä klassisia kettukarkkeja kaikkien lapsuudesta tai Fazerin Sinistä sillä hänelle niitä ei ole olemassakaan. Meidän ruoat on pääosin jauhelihaa, lihaa, kanaa, nakkeja, kalaa. Juuri mitään valmisruokia ei voi ostaa arjen helpotukseksi, ei pinaattilettuja, ei valmiita pakastekeittoja jne. Mutta on olemassa rusinaton maksalaatikko ja pari sopivaa keittoa joita olen nyt ostanut siksi etten jaksa aina kiireisinä arki-iltoina kokata koko ajan jatkuvasti samoja ruokia.
Joidenkin allergisten lasten äidit sanovat että yhden allergisen jälkeen jaksaa lisääkin kun se on niin tuttua ja sen jo hanskaa niin hyvin. Mä en ajattele ollenkaan noin. Mä en meinannut kestää yhdenkään lapsen kanssa vaan masennuin joten hyvin todennäköistä tämä olisi toisenkin kohdalla. Ei jaksa edes ajatella sitä duunia et mitä jos toinenkin olisi allerginen kuinka paljon syöminen ja ruoka taas olis esillä meidän perheessä. Ne ikäänkuin taas veisivät päähuomion siitä ihanasta suloisesta nyytistä joka tyttökin vauvana oli. Mä en vaan siitä ihanuudesta osannut tarpeeksi nauttia vaan koin, että allergia oli jotenkin rangaistus mulle mun huonosta äitiydestä ja se omalta osaltaan kuormitti mun omaa jaksamistani ihan liikaa. Ei sillä, ei meille muutenkaan ole suunnitteilla toista lasta mutta olen usein miettinyt, että tätä allergiarumbaa mä en jaksais enää enkä haluis nytkään jaksaa mut on tietty pakko. On pakko likan terveyden takia sekä omat allergiat tähän päälle. Mä varmaan kirjoitan tästä kaikesta vielä joskus kirjan.
Palataksemme taas tähän suloiseen lauantaipäivää kun aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Saimme itsemme valmiiksi melkein ajallaan ja anoppi oli kymmeneltä jo pihassa. Ajoimme Ikean viereen Kodin Anttilaan, Porttipuistoon. En muistanut anopille tarpeeksi äkkiä sanoa että tästä rampista alas joten menimme Koivukylän liittymästä alas ja sieltä Hakkilan kautta. Anttilasta löytyi heti varavuode tytölle sekä kassakone jonka mummi tytölle osti. Ostimme pari kimppua tulppaaneja meille kotiin, valkoisia sekä vaaleanpunavalkoisia. Tämän jälkeen menimme Tikkurilan Chicosiin lounaalle. Tyttö oli kaupassa reippaan pikkuneidin tavoin ja työnsi Millaa omissa rattaissaan ja kaikki sujui erittäin hyvin. Ravintolassa kaikki sujui kuin unelma sillä siellä oli lapsille sellanen Tvpeli josta voi valita eri juttuja. Tyttö istui ruudun ääressä hievahtamatta ruoan tuloon saakka ja hän söi lähes koko aterian jonka jälkeen pelit jälleen kutsuivat. Tytön ruokailut menneet sen jälkeen ravintoloissa ilman oireita kun on ymmärretty pyytää pihvin paistaminen eri pannulla kuin muiden asiakkaiden ruoat. Näppylöitä ei tule näin :) Palvelu oli oikein asiantuntevaa meidän molempien allergioiden osalta ja tarjoilija kävi varmistamassa eri ruoka-aineita pariin otteeseen minulta ja lapsen ruoastakin erikseen vielä yhtä asiaa.Oikein loistavaa! Tällaista palvelua ei ole saanut missään muualla kuin niissä paikoissa joihin olen etukäteen soittanut ja "tilannut" ruokia valmiiksi.
Jätin tippiä, tietenkin vaikka suomalaiset eivät sitä juuri harrasta ja anoppikin oli sitä mieltä ettei Suomessa kuulu jättää tippiä. Mäkään en ennen jättänyt mutta nykyään jätän sillä mieskin saa duunissa ylimääräistä tipeistä ihan kivasti ja niillä rahoilla voi sit aina hankkia jotain kivaa :)
Pikainen vierailu Vilassa ja löysin ihanan kesähameen itselleni jota sovitin ja koko oli täydellinen mulle. Siis 38! Luulin ettei se koko enää mene mulle, JEES. Tämän jälkeen opastus pois Tikkurilasta, ajettiin ohi Tuusulantien rampista sillä mä luin Cityä ja luulin ettei mun tarvii neuvoa. No opastin anopin Jumbon kohdalla oikeasta rampista ylös ja sitä kautta takaisin Kehälle ja sitten Tuusulantielle. Hyvin kuitenkin siihen nähden vedän ettei mulla ole ajokorttia ja vaikka ammattiautoilijan kyydissä usein olenkin niin en oikeasti aina tiedä mitä reittiä olisi viisainta ajaa johonkin. Tosin musta mun ei tarvitsekaan tietää sillä mä en sitä autoa aja. Vielä koukkaus Pakilan Ässään ja sitten kotiin. Mies nukkui puoli kolmen aikaan kun tulimme sen tavaramäärän kanssa kotiin. Anoppi veikin työn kanssaan ulos ja mä sain rauhassa alkaa laittamaan ruokaa ja mies siisti vaatteet pois sohvilta ja muutenkin tavarat jotenkin kohdalleen. Vieraat tulivat jälleen tavoilleen uskollisena myöhässä puolisen tuntia, muttei se mua yllättänyt sillä mä arvasin sen jo silloin kun tästä safkaamisesta sovittiin. Mun sisko on aikalailla myöhässä ja mä usein ihmettelen miten hän voi olla ajoissa työpaikalla mutta ilmeisesti voi sillä työpaikka hänellä edelleen on :) Älä siskokulta suutu tästä.. Plz.
Ruoka oli loistavaa, Nigellan reseptillä valkosipulilohkoperunat uunissa aivan törkeän hyviä :) sekä kanan filepihvejä kerä Heinzin valkosipulikastikkeen. Jälkkäriksi tietty kahvia, jäätelöä joka oli jotain Kreikkalaista jogurtttia ja hunajaa (Yäk) ja namia ja kermalikööriä. Vieraat kehuivat ruokaa kovasti, samoin likatsu söi hyvin reippaasti ruoat ja jälkkärit lukuunottamatta äidin tekemään mansikkapirtelöä?
Lankomies oli menossa varpajaisiin ja sisko ei suostunut häntä lähteä viemään ajoissa joten heillä taas lähtö viivästyi. Meitä tämä tosin ei mitenkään haitannut. Kiva oli nähdä ja itse lukea rauhassa Annaa sohvalla kun sisko hömpötti likan kanssa. He lähtivät kasin jälkeen ja mies hoiti likan sänkyyn saakka. Jees. Päivä oli hurjan kiva sillä aika meni riittävällä vauhdilla, missään vaiheessa ei ollut riitaa tai kunnon showta likan kanssa jota pelkäsin ja meillä oli mukavaa tekemistä. Viime aikoina on ollut hieman työlästä miettiä tekemistä lauantai aamupäiviksi ja iltapäiviksi jotta mies saa nukkua. Nyt oli juuri sopivaa ohjelmaa riittävästi. Oon tunnin verran kirjoittanut tätä blogia tänään joten josko riittäisi tältä illalta taas. Suloisia unia teille puput!