Miehen kello soi 05:40 ja mun olis soinut 05:55. Kuudelta maltoin nousta. Aamupalaksi siis kahvia, jogurttia ja Hesaria. Kunnes kello oli 06:25 ja tajusin et nyt tulee kiire. Pikana suihkuun, sit likkaa herättämään ja hiusten setviminen auki. Tytöltä ei lähtenyt ääni ollenkaan, oli lämpöä ja valitti korvaansa. Mietin mitä tehdään, soitin miehelle ja kysyin mennäänkö heti näyttämään korvaa vai odotellaanko. Mies oli sitä mieltä et mennään ja itsekin olin sillä kannalla. Varasin siis netistä ajan PikkuJättiin korvalääkärille. Sitten ilmoitus töihin ja likka katsoi Puuhapeteä. Nukuin meidän sängyssä vielä puolen tunnin unet. Vartin vaille kymmenen alettiin tekee lähtöä. Oltiin 10:27 lääkärissä ja lääkäri oli ihan ajallaan. Todella mukava, asiallinen, hyvä ja komea (!) mieslääkäri. Oikein miellyttävä reissu siis kaikin puolin. Niin ja korvassa ei ollut tulehdusta.. Vaan tämä nyt viruksen aiheuttamaa ja voi säteillä korviin koska kurkku hänellä on kipeänä. Nielurisoista tuli taas kommentti että ovat isot ja kuorsaako hän, onko yöt levottomia ja hengittääkö suun kautta öisin. Mietitään nyt kesän yli ja seuraillaan tilannetta miltä näyttää.
Käytiin kaupasta hakemassa lounasta meille. Mies, työkaverikin soitti just kun oltiin kaupassa ja siellä sitten hieman kesti sillä likka olisi taas ostattanut sieltä vaikka mitä.Bussilla kotiin, lounasta ja jälkkäriksi Arnoldsin donitsit. Olipas niin äkkimakea et osa mun munkista meni roskiin. Mutta hyvä, asiantunteva palvelu allergioiden osalta :) Likka katsoi Nalle Puh elokuvan ja mä nukuin sohvalla koko leffan ajan. Välipalaa ja nyt tällaista yleistä säätöä.. Ruokaa pitäis alkaa laittamaan. Sitten kun mies pääsee duunista n 1,5 h päästä lähdetään vielä ruokakauppaan koko porukka. Toivottavasti ei tule mitään taistelua siellä mitä ostetaan kaupasta..Oon jotenkin ihan poikki.
Illalla kaupassa kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes mentiin kassalle, minä pakkaamaan, mies maksamaan ja yht'äkkiä likkaa ei näy missään. Sydäntä kylmäsi että mihin se tyttö ehti livahtaa, lähtikö ovesta ulos.. Olin ihan siinä rajalla että alan parkumaan että likka on kadonnut.. Kunnes käänsin pääni vasemmalla olevalle peliautomaatille jossa hän tottuneesti näpytteli hedelmäpelin painikkeita. Siis voi jeesus, otin häntä kädestä kiinni ja sanoin ettei noin voi lähteä hillumaan ja isoon ääneen sitten vielä että ja täällä on tämä Barbielehti lapsen kädessä; tämä on varmaan maksamatta. Kaikki aikuiset tuntuivat katsovan mua hyvinkin pitkään että minkälainen äiti sinäkin olet kun annat lapsesi kulkea kassan ohi maksamatta ja tunsin kuinka puna alkoi nousta kasvoilleni mutten jaksanut välittää siinä kohtaa siitä sillä olin säikähtänyt aiemmin tytön katoamista sen verran paljon ettei toi enää juuri hetkauttanut. Viereisellä kassalla oli mies pakkaamassa ostoksiaan kahden pienen lapsen kanssa ja tokaisi minulle hymyssä suin että meidän perheessä ei käy koskaan noin. Sanoin ei meilläkään ennen ole käynyt ja toivottavasti ei käy enää tämän jälkeenkään. Mies; juuri viime viikonloppuna kävi samalla tavalla kaupassa. Kasvatamme tässä pieniä myymälävarkaiden alkuja. Häntä tapaus tuntui huvittavan enemmän kuin minua. Totesin että lohdullista kuulla, että jossain muissakin perheissä käy näin..
PS.39 AAMUA LOMAAN; BARCELONA ODOTTAA ;)