Draamakuningattaren matkassa

töissä jälleen Vapun jälkeen. Nukuin viime yön tosi huonosti, mies oli katsomassa jotain fudispeliä baarissa ja venttailin sitä himaan joten heräilin vähän väliä. Sit kun hän oli tullut kotiin olin herännyt ja haastatellut häntä missä oli katsomassa peliä. Neljän aikaan kun hän viimein tuli nukkumaan olikin mun vuoroni taas valvoa. Alavatsa ja -selkä kipeinä ja niinpä tilasin iltapäiväksi lääkärin. Olinkin siellä sitten tunnin kaiken maailman kokeissa, syykin löytyi ja sain lääkkeet. Duunia olis vaikka kuinka paljon, tänään oltiin kahdestaan vaihteessa ja sen kyllä huomasikin. Puhelinjärjestelmä ei taaskaan toiminut kunnolla joten osa puheluista saattoi jopa katketa, hävitä jonoista jne. Sinne saa olla joka viikko soittamassa ja ne ei saa mitään siellä aikaiseksi. Ehdin sielt lääkäristä vasta puoli viiden bussiin, apteekkiin ja kauppaan joten kun pääsin kotiin oli muu perhe jo syönyt ja mies lähti vartin päästä töihin. Tämä vuorotyöläisen puolisona olo on välilllä NIIN kypsää. Tapeltiin eilen illalla varmaan puoli tuntia mitä meidän elämässä tapahtuu, tapahtuuko mitään; haluamme elämältä aivan eri asioita nykyään ja tänään kiista/väittely kotitöistä jatkui miehen töihin lähdön kunniaksi ja vielä puhelimessakin puolisen tuntia. Great. Toinen ei vaan nyt ihan hiffaa, että mä en ole ihan kunnossa; olen vain puolet omasta itsestäni nyt ja ei mun masennus itsestään lähde sillä pois et mä vedän lääkkeitä. Jos joku asia mättää niin siit pitä puhua. Jos ei voi puhua niin sit on ongelma. ja se on ongelma et mul on paha olla ja toinen väittää et kaikki hyvin ja mä en jaksa teeskennellä. Mä haluisin joskus toisen lapsen, omakotitalon ja vaikka mitä muuta mutta mies haluis vaan ajaa taksia. Se *R** duuni vie multa järjen, oman ajan, kaikki kaverit, avioliiton ja vittu ihan kaiken. Mä joudun suoriutumaan kun on pakko mut loputtomiin mäkään en jaksa. mä en tiedä jaksanks mä enää tätä kuukauttakaan lomaan. Väsyttää, ei voi nukkua, ei tee mieli syödä ja sit välil tekee mieli vetää 500g namia kerralla ja sen jälkeen voida pahoin. Ei bulimiaa mulla ei ole vaikka niin saatattekin luulla. Mun sisin on niin solmussa ja tuntuu etten saa enää edes sanottua mitä haluan, miltä tuntuu ja aina mä loukkaan jotakuta kertomalla ääneen miltä tuntuu..