Taalla sita nyt sit ollaan. Lauantaina paivalla saavuttiin ja lahdettiin lentokentalta suunnistamaan kohti juna-asemaa. Ostettiin liput ja sit odoteltiin junaa. Junalla mentiin Santsiin jossa laitettiin sailytykseen kaikki 4 matkalaukkua. Mesta oli vartiotu mut silti epailytti jattaa laukut sinne. Mies kysyi et jatanko rahat tanne ja ma sanoin et ala jata. Meni ehka puolisen tuntia niin huomattiin metrosta ulos astumisen jalkeen et miehen lompakko oli viety. Lompakossa oli melkein 2000 euroa kateista, ajokortti ja tietty Visa sun muut kortit. Likalle tuli kesken taman hassakan kova vessahata joten ei kun ihan paniikissa etsimaan vessaa vieraalta metroasemalta, hammasta purren ja itkua niellen selvitin ensin miehelle missa on automaatti josta ei saatu rahaa. Automaatti kertoi kortin olevan viallinen ja siina vaiheessa meinasin alkaa huutaa ja itkee. Toinen toimiva automaatti loytyi kylla josta saatiin nostettua mun viela toimivalla Visalla automaatista sen verran rahaa kun sita pysty nostamaan ennen kuin Luottokunta kuoletti kortin. Sen jalkeen paikalliselle kyttikselle tekee rikosilmoitusta. Kyttiksella olivat vaan et jaaha, naita sattuu taalla kymmenia ellei satoja paivassa joten heista kumpikaan ei ollut lainkaan ihmeissaan tapahtuneesta. Soitto Eurooppalaisen Matkahatapalveluun ei juuri jeesannut; korvaus 85 euroa kateisesta. Mies oli ihan paskana, hajalla. Mulla oli itku ihan tosi lahella,silla luulin et joudutaan konsulaatin kautta lahtee takas Suomeen. Passit ja lentoliput onneksi tallessa joten piti vaan yrittaa suoriutua tilanteesta.. Onneks oli kaveri mukana joka lupasi maksaa Barcelonasta vuokratun asunnon. Sit lahettiinkin kavelemaan kohti asuntoa jotta saatais avaimet asunnolle. Meita jo odotettiin siella ja tyyppi varoitteli taskuvarkaista meita. niinpa, naurettiin jo vaikkei viela yhtaan hymyilyttanyt. Jaatiin likan kanssa nukkuu paiviksia kun kundit lahtivat hakemaan Santsin asemalta laukkuja. Asunto olikin sitten varmaan viidennessa kerroksessa ja ei hissia jotenka kundit olivat totaalisen puhki roudattuaan 4 matkalaukullista niin ylos portaita. Meidan laukut eivat ainakaan olleet mitaan kovin kevyita. Lauantai meni siis ryostoa ihmetellessa ja rahaa jarjestaessa. Kaytiin illalla viela El Corte Inglesissa (paikallinen Stockmann, tosin hyvin paljon isompi tavaratalo) ruoka-ostoksilla. Mies kaytti likan veskissa ja sit kaytii ostaa kauramaitoa, leipaa, kaljaa ja kahvia.
Sunnuntaina matkattiin ensin metrolla, sitten tramvia Blaulla eli vanhanaikaisella ratikalla lahemmas yhta vuorta josta matkaa jatkettiin Funicularilla (juna joka menee vuoren seinamaa pitkin) Tibidabo-vuorelle, jossa oli hyvipuisto. Siella menikin sitten ihan koko paiva iltaan saakka. Ruokapaikan etsintakin oli vain hyvin pikaisesti kunhan jostain jotain saadaan. Oltiin tosi finaalissa kun paastiin asunnolle takaisin.
Maanantaina kavaistiin satamassa ja siella olevassa kauppakeskuksessa seka akvaariossa. Akvaariossa oli todella hienoja kaloja, Nemokaloja ja pingviineitakin siella oli. Pikainen kavaisy asunnolla ja sitten syomaan Hard Rock Cafeeseen. Sapuskaa oli taas niin paljon et suurin osa mun paaruoasta jai syomatta. Ahneella on p.. loppu..
Tiistaina kundit olivat likan kanssa Zoossa ja ma kaupoilla.Ostin farkkuhameen, farkut, Benettonin vyon ja 2 Benettonin paitaa itselleni. Kavin kysymassa El Corte Inglesissa tyton kadonneita aurinkolaseja muttei niita siella ollut. Unohtuivat siis sinne silloin lauantaina. Kaytiin Burger Kingissa vetamassa hamppareita ja ranskiksia. Taman jalkeen asunnolle lepaamaan. Jalat alkaa olee aika vasyneet iltaisin, silla ollaan oltu joka paiva liikenteessa jostain 10:30-21/22 saakka. Likka jaksanut ihan alyttoman hyvin silla meillahan ei ole rattaita mukana, tosin mies sitten joutunut kantamaan hanta olkapailla.
Keskiviikkona aloitettiin kierros niin etta ma paasin katsomaan vihdoinkin Gaudin taloja jotenka aloitimme Passeig de Gracialla olevista Manzana de la Discordiasta siis eripuraisuuden korttelista. Ensin on Casa Amattler jossa oli infokeskus mutta muuten taloon ei paassyt tutustumaan. Seuraavaksi on Casa Batlló jonka halusin edottomasti nahda ja sinne maksoin mukisematta 16.50e sisaan jotta paasin nakemaan koko ihastuttavan talon sisaltakin. Olisin voinut vaikka muuttaa sinne silla se oli niin ihana!!! ja siina vieressa on viela Casa Lleó Morera. Taman jalkeen olin niin pyorryksissa Casa Battlósta etta olin aivan totaalisen hiljaa hyvin kauan ja vain hymyilin. Valipalalle jonka jalkeen menin tutustumaan viela Casa Milaan eli La Pedreraan joka on erittain suuri monikerroksinen kerrostalo. Siella on erittain vaikuttava, monessa eri kerroksessa oleva parveke jossa on aarimmaisen hienoja rakennelmia. Otin uudella digikameralla kuvia erittain paljon vaikka siella katolla olo pelottikin minua hieman. Olin niin uuvuksissa etta olisin halunnut jo lepaamaan mutta mies sanoi etta sinun pitaa nahda se kirkko josta olet niin kauan puhunut. Kyse on siis tietenkin Sagrada Familiasta, Gaudin luomus tamakin mutta en jaksanut menna alyttomaan jonoon jonottamaan etta olisin nahnyt kirkon sisalta. Kavely metrolle, sitten matkustimme poikien vaatimuksesta Camp Noulle eli FC Barcelonan kotikentalle jossa pelataan La Ligan peleja. matkalla sinne ostimme likalle optikolta uudet aurinkolasit ja kaytin likan ravintolan veskissa. Kavelimme siis Camp Noulle, likka ja kundit menivat museoon ja tutustumaan stadikkaan ja mina kahville silla aikaa. Ostin kahvin, suklaan ja veden ja ajattelin et vastaan pariin tekstariin samalla kunnes huomaan etta mun N73 ei ole mun laukussa. Kahvit parilla huikalla huiviin ja juoksin melkein koko matkan ravintolaan jossa olin pissattanut likan. Olin aivan uuvuksissa kun paasin sinne ja sitten alan selittamaan etta unohdin Nokiani tanne. Kundi otti samantien mun puhelimen ja ojensi sen mulle. Olin jarkeva unohtanut sen naisten vessaan. Meilt on viikossa havinnyt tavaraa ja etenkin rahaa enemman kuin millaan muulla matkalla koskaan. Mutta likassa on hirmu huolehtiminen ettei han lahde omille teilleen tai joku hanta vie. Portugalissa kuukausi sitten siepattua Maddya kun etsitaan taallakin ja se on jotenkin niin sydanta riipaisevaa etta en paasta tyttoa hetkeksikaan silmistani. Se on rankkaa mutta kannattaa.
Miehen 36v synttarit tanaan, onnea rakas ihana!torstaina olikin aikainen heratys ja lahto junalle jolla menimme Port Aventura huvipuistoon. junamatka kesti tunnin verran. Se olikin erittain iso hyvipuisto jossa ajan sai menemaan kohtuu kivasti joten oltiinkin siella koko paiva. Ostin itselleni Hello Kitty lompakon seka hatun silla olin edellisena paivana polttanut kivasti paanahkani. Siella paahteessa tuli myos hyvin akkia huono olo, pyortyminen ja oksentaminen oli meitsilla melkoisen lahella.. paha olo helpottui kun soin poppareita ja join paljon. oltiin alkuun koko remmi sellasessa lyhyessa junassa, oli hieman kuin vuoristorata tms. ihan jees. likka kavi kaikissa hurjissakin aikuisten laitteissa mihin han vaan ikina paasi ja lasten laitteisiin han ei halunnut tai jos menikin niin ne olivat hanesta liian lallyja.. isaansa on lapsi tullut vauhdin suhteen ainakin. Kundit kavivat taas siina 100 metria korkeassa tolpassa joka ensin hiissaa porukat ylos ja sen jalkeen on tiputusta olikohan se 80 metria. kamala huuto sielta juurelta ainakin kuului. Huvipuisto oli hyvinkin elamys myos minulle vaikken niista juuri perusta silla oli selvasti nahty vaivaa sen rakentamiseen. Oli kiinaa, valimerta, polynesiaa, villia lantta ja meksikoa. jokaisessa maassa soi asiaan kuuluvat musiikit ja esim. meksikossa oli kaktukset sun muut rehut. pois pain lahdettiin kasin jalkeen kun puisto meni kiinni. luokkaretkelaisia oli aivan jarjettoman paljon joten ryysista oli jokaiseen hyvaan laitteeseen 30-60 minuuttia. Kundit olivat kaukaa viisaita ja ostivat extratiketit joilla paasi jonon ohitse sopivasti. juna oli perilla takaisin Barcelonassa kymmenen aikaan illalla joten mentiin hakemaan KFC.sta ja McD.sta ruokaa meille. kampalle paasyn ja safkaamisen jalkeen tuli jokaiselle meista uni melko pian.
Perjantaina herattiin joskus puoli kymmenen aikaan. Kundit lahtivat likan kanssa Moto Gp harjoituksia katsomaan Montmeloon ja ma jain kampille. Kavin suihkussa, pakkasin vaatteita matkalaukkuun valmiiksi lauantain lahtoa varten ja sitten suunnistin nettikahvilaan paivittamaan kuulumisiamme. kirjoitin kolme varttia, kahvilaan aamiaiselle ja sitten kaupoille puoli yhden aikaan. Kavin ihailemassa Tommy Hilfigerin isoa myymalaa ja ostin sielta yhden paidan itselleni. Sitten Benettonille josta ostin miehelle paidan, itselleni topin, lapselle shortsit ja pari toppia. Etsin jalleen kesamekkoa kauan mutta en loytanyt mitaan kivaa ja sopivan hintaista. Sisleylla oli yks aika kiva mut se maksoi 70 e enka tieda olisinko sellaista pitanyt kuitenkaan kertaakaan Suomessa joten sekin sai jaada. Olin takaisin kampalla vasta kuuden jalkeen. Join KALJAA, kuuntelin HIM.ia pitkasta aikaa ihan taysilla ja pakkasin. Molemmat Samsonitet melko taynna mutta silti alkoi hirvittamaan etta mita jos kaikki vaatteet eivat mahdukaan niihin laukkuihin, mita sitten tehdaan.. Miehet ja likka tulivat seiskan aikaan. Mies lupasi auttaa mua pakkaamisessa, ei auttanut ja mulla meni hermot. tapeltiin ja hetken kuluttua huudettiin kilpaa, ma itkin ja mies alkoi huitomaan mun edessa jollain hemmetin Starbucksin ilmapallolla ja sit ma hiillyin viela hieman lisaa...Likalla oli hata musta kun ma itkin. Kaverit Lappeenrannasta jotka ovat myos taalla soittelivat et mennaanko syomaan ja nahdaanko jossain. riita oli kesken joten mies oli sita mielta ettei menna, vai mennaanko. ma vaadin asian selvittamista ja telkesin meidat keittioon selvittamaan asiaa. mies ei puhunut vaan mokotti koska hanella ei mielestaan ollut mulle mitaan asiaa!?? viimein saimme asian sovittua, ma olin vaan jo itkenyt niin paljon et olin raukka kylmissani vaikka ulkonakin oli varmaan viela vaikka kuinka lammin. lahdin siis farkuissa ja neuleessa jotka osoittautuivat melko kuumaksi ratkaisuksia.. kiva oli nahda niita kavereita pitkasta pitkasta aikaa. nahty varmaan viimeksi pari vuotta sitten kesalla heidat. kaytiin syomassa ja yritettiin menna katsomaan tanssivia vesisuihkuja Plaza Españalle mutta siella olikin joku autonayttelyhappening jotenka ei nahty sita kunnolla. mentiin taksilla kampille ja kello taisi olla 23:30 kun paastiin perille. Likka oli aarettoman vasynyt jotenka han nukahti melkein samantien. valvoin kundien kanssa pakaten viimeisia kamoja silla aamulla olisi tiedossa huoneen luovutus :( tama kaupunki on ollut ihana, kaunis, meluisa, siisti, kokemus, suuri ja monipuolinen. on museoita, ravintoloita, ranta, nahtavyyksia ja kunnollisia kauppoja vaativalle shoppaajalle. ei mitaan ianikuisia rattiliikkeita joita on jokainen etelan lomakohde taynna vaan ihan kunnon iso El Corte Ingles, Benetton, Sisley, tietty monta Zaraa, Mangoa ja Hilfiger. Vuitton, Gucci, Dolge & Gabbana, Burberry, Adolfo Dominquez, Loewe jne. joita tosin voi vaan ihailla kaukaa silla ei kehtaa menna nain koyhana edes ovesta sisaan kun sekin varmaan maksaisi..
Viimeisena aamuna eli lauantaina. kello soi 07:45. vasytti perkeleesti silla yolla kello oli varmaan 01:30 kun mentiin nukkumaan. suihkuun, kosmetiikat kasaan, vaatteet niskaan, likan heratys, aamupalakamat poytaan ja kundit lahtivat hakemaan kahvit meille lahikahvilasta.pikaisesti aamupala huiviin ja sitten viela viimeisten astioiden tiskaus, lattioiden harjaus pikaisesti, roskiakin oli taas kertynyt huima laja joten niiden vienti ja pois. tuntui et aika taas loppu kesken kaikessa mita yritat tehda.. Kundit kantoivat urhoollisesti meidan kahden (mun ja likan) kaksi isoa matkalaukkua alas ja saattoivat meidat taksiin. Kundit jaivat siis viela Barcelonaan ja suunnistivat Montmelon radalle katsomaan Moto Gp.ta ja illalla viela FC Barcelona-Espanyolin fudismatsia. (matsi oli paattynyt 2-2.) Me otettiin taksi lennosta Via Laietanalta mutta saatiin se hyvinkin akkia.. kello oli vaille kymmenen kun oltiin jo Barcelonan lentokentalla. ma nostin laukut laukkukarryyn, likan siihen paalle, yritin saada pienen muumilaukun ja mun laukun viela pysymaan mukana turvallisesti ja sitten vamos. lentokentta oli ISO ja sekava, ei loydetty Span Airin tiskia mistaan ja etsittiin sita tosi kauan. viimein jonotin matkailuinfoon joka siis oli kaupunkien karttoja ja muuta infoa ja sen jalkeen lentokentan omaan infoon josta kuulin et tiskit joita etsin ovat lentokentan aivan toisessa paassa. nama espanjalaiset tai siis etenkin Barcelonalaiset ovat kuin ranskalaiset eivat puhu tai eivat osaa englantia joten jos et osaa espanjaa niin hiljaista on ymmartamisen tai asioiden selvittamisen kanssa. mies onneks osaa niin et parjataan ja makin osaan selvittaa lapsen ruoat espanjaksi, kiittaa, pyytaa anteeksi ja tilata laskun, hah.
sitten ostamaan kahvit, vetta ja sitten jatkoimme matkaamme melkoisen kauan oikeille porteille.koko ajan pelotti et mita jos tulee veskihata, et mita sitten teen. lasta ei voi jattaa yksin mihinkaan ettei kukaan vie hanta, muttei myoskaan laukkuja ettei kukaan vie niita tai mika pahempaa laita niihin huumeita, pommeja tai jotain muuta. tana paivana et voi kehenkaan luottaa kuin itseesi kun reissaat. sehan me on jo nahty talla matkalla... luulin koko ajan et self checkingiin tarvitsee luottokortin jolla tiketit ostettu joten en sitten edes kokeillut sita vaihtoehtoa vaan odotimme 1.5 tuntia et paastaan chekkaukseen ja kun viimein Malagan lento nakyi taululla niin chekkaus ei ikina alkanut. kello oli 11:50 kun aloin kyselemaan takanani olevalta nuorelta parilta et mihin aiotte lentaa. olivat menossa jenkkeihin ja meksikoon. jatin laukkuni heille hetkeksi, kavin toteamassa etta olenkin vaarassa jonossa ja siirryin jonosta 90 jonoon 91. hetken siinakin odotettuani aloin kysymaan miehelta edessani etta mihin han lentaa ja sanoi lentavansa Budapestiin. taman jalkeen hyokkasin virkailijoiden kimpppuun etta missa se Malagan tsekkaus oikein on.. ottivat meidat sitten vastaan Palma de Mallorcan tiskilla.. turvatarkastuksen jalkeen juostiin lapi kentan, kysyin turvamiehelta puhuuko han enlgantia etta tietaako han missa portti 36 on. ei osannut, joten kun vaihdoin kielen espanjaan niin apu tuli heti.. merkillista. kaytiin pikapissalla ja sen jalkeen juostiin portille. ei siis ehditty kaupoillekaan ollenkaan.. lento lahti kuitenkin 30 minuuttia myohassa joten oltiin perilla myos hieman myohassa. yritin nukkua koneessa mutta likka heratteli koko ajan. ensimmaisen kerran tosin minustakin oli hienot maisemat lentokoneesta :) nyt kun vaihtuu kohde niin vaihtuu myos tarinat eli jatkuu..