Draamakuningattaren matkassa

Aamulla kun käveltiin likan kanssa bussilta päiväkodille teki tyttö portin edessä stopin ja ilmoitti etten mä mene tonne. Hän jäi aamulla itkemään hyvin lohduttomasti mun perään. hän oikein tärisi ja karjui siellä päiväkodin eteisessä kun mä lähdin hymyssä suin vilkuttaen töihin. kamala jättää yleensä niin hyväntuulinen lapsi itkemään hoitoon kun tämä ei ole meillä mitenkään normaalia että sinne jäädään itkemään ja huutamaan etten mä halua tänne. maanantaina oli töissä kiirusta. Likan hakemisen jälkeen varahoidosta odoteltiin tovi bussia ennen kuin se tuli. nähtiin likan tarhakavereiden äiti ja hän kutsui meidät illaksi leikkimään heille. käytiin kotona syömässä, vaihtamassa vaatteet ja sitten mentiin poikien luokse. oltiin siellä puoli kasiin. he lähtivät saattamaan meitä kotiin ja lapset vielä hetken keinuivat meidän pihalla. sitten huudon ja raivareiden saattelemana sisälle, iltapalalle ja pesulle. likka oli ihan rättiväsynyt. mentiin kympin jälkeen nukkumaan ja herättiin joskus yhdentoista aikaan siihen,että likka seisoo sängyn vieressä et isi mulla pissahätä. ja tämän jälkeen pissa olikin sitten jo meidän huoneen lattialla. tyttö itki hirmusti,mies vei hänet vessaan riisumaan märät housut ja tämän jälkeen suihkuun ja sitten kannoin hänet sänkyyn. toinen itki tosi kovin tapahtunutta, taisi säikähtää että kävi vahinko. Onneksi sain hänet rauhoittumaan hyvin pian takaisin unille. Tiistaina vietiin likka autolla hoitoon. Olin siivonnut vaatekaappeja joten siltä jäljiltä oli yksi iso kassillinen UFF.lle vaatteita vietäväksi sekä pikku kassillinen lasipulloja ja purkkeja. Vietiin ne samalla, tämän jälkeen mies vei likan päikkäriin ja sit mut junalle. Hurjasti selviteltäviä asioita töissä. hain tytön, käveltiin kotiin. Syötiin jonka jälkeen odoteltiin kaveria ja hänen pikku tyttöään kylään. Kun he tulivat me kaikki syötiin jäätelöä ja mansikoita. Tytöt leikkivät pääsääntöisesti ihan nätisti, välillä meidän pimatsu oli liiankin tarkka leluistaan saako pienempi niitä lainata vai ei. katsottiin matkakuvat. käytiin vielä saattamassa heidät autolle. Mies käytti likan suihkussa, hoidin iltapalat sekä imuroinnit. Anoppi soitteli huomisesta huvipuistopäivästä että sopiiko se tytölle. likka sanoi nyt et joo kyllä mä lähden. aiemmin hän sanoi , maanantainako se oli, asiaa tiedusteltaessa että voin mä lähteä jos on pakko. Yritin kertoa ettei ole mikään pakko lähteä jos ei halua mutta jos ei kiinnosta olla varahoidossa niin tämä lienee parempi vaihtoehto kuitenkin. Tämä oli ison surun ja murheen hetki koska isi ei pääse mukaan valitsemaan hänelle laitteita mihin hän voi mennä ja muut eivät lapsen mielestä sitä tiedä. Yhtä kaikki meidän huolehtivainen tyttömme sitten pohtii näitä sen sijaan että nauttisi siitä että joku vie hänet tällaiselle kivalle retkelle yllättäen. välillätuntuu, että keinot loppuvat sen lapsen huolehtimisen, liian, sellaisen kanssa. Yhdeltätoista nukkumaan.