Draamakuningattaren matkassa

parin viimeisen vuoden ajan sitä on huomannut, että toisten kavereiden kanssa on enemmän yhteistä kuin toisten. On ihmisiä joiden kanssa ollaan tekemisissä harvoin, joskus jees mut suurimmaksi osaksi mä mietin et mitä tämä suhde mulle antaa tai kuinka paljon se multa ottaa. Ei jaksa panostaa kun huomaa kerta toisensa jälkeen ettei se ole molemminpuolista. Nämä kaverit ovat niitä joilla on kiire, jotka eivät pidä yhteyttä tai pitävät mutta silti mulla on tunne että mä olen enemmän rasite kuin ilo.
Sit on kavereita, oikeita ystäviä joiden kanssa on aina juteltavaa, tekemistä ja tunne, että tämä suhde on hyvä, tähän ihmiseen voin luottaa ja tämän ihmisen kanssa voin aidosti jakaa ilot sekä surut. Yhteydenpito on molemminpuolista ja vaikka välimatkaa olisikin monta tuhatta kilometriä niin silti tiedän että mua ajatellaan ja mä ajattelen näitä ystäviä. Ne on niitä ihmisiä joille soitetaan kun jotain mukavaa tapahtuu tai kerrotaan kun jotain ikävää käy. Ihmisiä joiden seurassa tunnen olevani kuin kotonani. Oma itseni ja silti tiedän että musta pidetään. Kai se on niin että molempia kavereita tarvitaan mut jotenkin korostuu se kenen kanssa voi jutella mistäkin tai kehen voi luottaa. Ne pari joiden kanssa sovitaan et tavataan niin tiedän et me tavataan tai jos tulee este niin siitä ilmoitetaan reilusti. Harmittaa pitää noihin kiireisiin ihmisiin yhteyttä kun ei niitä tapaa juuri koskaan ja silti aina puhutaan et pitäis tavata. Kuitenkaan sitä aikaa ei järjesty. Nyt kun mulla on viikko aikaa itsekseni niin aion aktiivisesti mennä, soitella niille kavereille joita nähdään kerran vuodessa mutta jotka ovat kuitenkin luotettavia. Kummallista miten tämä kiire saa ihmiset, naiset siis ajattelemaan ettei ole aikaa ottaa ystäviin yhteyttä. Kun mies sitten lähtee tai ero tulee niin mitä nuo naiset tekevät sitten? Ovat yksin. Tämän takia vaalin paria hyvin tärkeätä ystävää tarkoin, muita en juurikaan jos koen ettei mua arvosteta riittävästi. Valitan mut näin tämä menee. ei jaksa aina olla se ymmärtäväinen kaveri joka hyväksyy kaikki dissaamiset, kaikki vastaamattomat puhelut ja viestit. Näihin ihmisiin mä en ota enää yhteyttä itse. katson kauanko kestää soitetaanko mulle...