Aamulla olisi väsyttänyt mutta ei auta. Hain tukusta aamupalaa sekä sipsejä illaksi. melkein olen teille unohtanut kertoa jotain huvittavaakin; Tiistaina oli erään asiakkaan kanssa nokkapokkaa, hän uhkasi lopettaa yhteistyön kanssamme tähän paikkaan, mutta soittikin sitten keskiviikkona ja pyysi minulta monta kertaa anteeksi kiukkuilunsa. Homma oli mielestäni sillä selvä, mutta torstaina sain sinne Hemtexiin puhelun, että tänne saapui 11 vaaleanpunaista pitkävartista ruusua sun nimellä. Lupasin että saavat avata kortin mun puolesta. Siellä ne kukat siis minua perjantaina odottivat työpöydälläni kera kortin jossa luki kaikkea hyvää ja anteeksi. Hymyilyttää kun iso ihminen ensin riehuu kuin viimeistä päivää mutta silti ymmärtää soittaa ja pyytää anteeksi.
Töiden jälkeen menin auttamaan työkaveria leipomisessa. Leivottiin mokkapalat, porkkanapiirakka ja tehtiin iso voileipäkakku. Kolme tuntia siinä vierähti mutta saatiin urakka valmiiksi. Mies soitti ja ilmoittikin, että he ovat kohta puoliin kotona. Mua harmitti alkuun aikalailla sillä olin suunnitellut siivoavani vielä perjantai-iltana ja meneväni lauantaina keskustaan pikkuisiin sisustusliikkeisiin etsimään jotain kivaa meille kotiin. Perheen liian aikainen kotiutuminen hieman sekoitti mieltäni mutta olikin ehkä ihan kiva, että he olivatkin kotona kun menin kotiin.
Likka oli väsy. Kamojen takaisin paikalleen laittoa. Koti kuin hävityksen kauhistus mutta sellaista tämä on välillä. Likka meni kympiltä nukkumaan ja me puoli kaksitoista. Ihanaa kun mieskin on kotona ja meidän kanssa viikonlopun.