Draamakuningattaren matkassa

Jätin tytön taas itkevänä ja tärisevänä aamulla hoitoon, onneksi tänään on viimeinen päivä varahoidossa. Töiden jälkeen menin siskon työpaikalle josta menimme hakemaan pimua hoidosta. Kotona vaihdettiin vaatteet, istuin ja kassit mukaan ja sitten kohti Järvenpäätä. Likat (sisko ja likka) kinasivat parkkipaikalla jo ennen lähtöä siitä osaako sisko laittaa turvaistuimen autoon ja sisko vakuutti moneen kertaan osaavansa koska aikuiset osaavat ne hommat mitä pitää osata ja likka alkoi sitten itkemään tästä :(

Välillä kun ymmärrettäisiin kaikki aikuiset että se tyttö on niin herkkä oikeasti ettei sitä kannattaisi turhaan itkettää vaan siksi että tekee mieli jekuttaa. Nyt ei kyllä kyse ollut itkettämisestä vaan likka jostain syystä alkoi parkumaan asiasta. Pikku hiljaa jos saa hänet vapautumaan niin se on toki tarkoituskin mutta en tiedä onko noi kokemukset niin hyvästä!? Okei tietysti mä olen äiti, suojeleva mutta itseänikin kun mietin niin paremmin mä kestän jekuttamista jos se on hauskaa eikä niin et joku sanoo vastaan vaan siks et haluaa olla/on oikeassa. Siis älä sisko käsitä väärin jos tätä luet. Välillä tuntuu et pitää hieman ohjata likan käytöstä liian ujosta hieman rohkeammaksi ja luulen et tää on oikea tie mutta tietty en voi vielä tietää osuuko oikeaan. Noin varovaista lasta vaan pitäisi rohkaista menemään ja tekemään eikä kieltää tai holhota jatkuvasti ja tiedän itse varoittavani liian usein et älä juokse tai älä sitä älä tätä vaan sen pelossa et mitä jos jotain sattuu. Näin just EI pitäisi sanoa/tehdä vaan niin et antaisi mennä/tehdä ellei välitöntä vaaraa ole. Kolhut otetaan vastaan jos ja kun niitä tulee. Näin hän luottaisi itseensä enemmän eikä olisi niin epävarma kuin mitä esim. mä olen ollut lapsena. MIten ihmeessä sitä saisikin lapsesta kasvatettua ihan "täyspäisen", itseään rakastavan ja muita kunnioittavan yksilön? joka uskaltaa sanoa mielipiteensä, pitää puolensa mutta joka kuuntelee myös muita. Se olisi tässä maailmassa hyvin tärkeää ja ettei ole liian kiltti,  ettei yritä miellyttää koko ajan muita ihmisiä kuin peläten että muuten en kelpaa ollenkaan.

Saatiin äidillä ruokaa, likka sai tuliaisiakin. Meidän vanha naapuri, äidin paras ystäväkin tuli sinne sillä olin sanonut äidille haluavani nähdä hänet. Kiva oli nähdä ja kuulla Valenciasta kuulumisia. Hän kertoi ikävöineensä Suomen kesää ja rakastavansa sitä enemmän kuin koskaan tänä kesänä. Mä taas sanoin et kylmää on ja mälsää olla täällä. Jännä vaikutus sillä asunnolla omaan mieleen, aina kun siellä käy niin sinne tekisi mieli jäädä; siellä on jotenkin todella rauhallista ja seesteistä vaikka äidin sisustaminen onkin vielä kesken. Nytkään ei ollut mikään kiire mihinkään.  Likka jäi itkemään kun lähdin kun en ehtinyt nähdä hänen kylpyleikkejään. olin kotona siis vasta puoli kymmenen aikaan.