Herätys kasilta. Oltiin tarhakaverin ja äitinsä kanssa ulkona aamupäivällä. Sisälle syömään. Mieskin heräsi meidän kolisteluun. Käytiin Stockalta ostamassa miehen kummipojalle synttärilahja. Käytiin miehen serkun luona kylässä. Tehtiin ruokaa. Lapset keinuivat pihalla, katsoivat Eemeliä dvd.ltä. Katseltiin heidän ja meidän lomakuvia. Aika kului taas siivillä eikä oltais haluttu millään lähteä kotiin. Joka kerta nähdessä on niin kauan kivaa kun tietää ettei tarvitse hyvästellä mutta kun on "viimeinen" kerta kun tavataan ennen heidän Espanjaan paluuta niin aina se on meillä naisilla tällaista. Me halataan ja mä nieleskelen. Pojat ja heidän isänsä voi heipata helposti mutta miehen serkun kohdalla on aina haikeaa. Vaikkei me mitään bestiksiä olla, mutta niin läheisiä et kerrotaan laajasti murheet ja ilot toisillemme kun nähdään tai blogeissa, meilitse, viesteillä ja eletään paljon lähempänä toisiamme kuin mitä elän monen muun kaverin kanssa. Kun hän lähtee takaisin kauas niin tiedän etten herkästi soita kuulumisia, ei hänkään mutta meilataan ja blogeja päivitellään varmaan kilpaa :) Ja toki ajatellaan toisiamme, huolehditaan et miten toinen jaksaa, mitä lapsille kuuluu ja onks kaikki hyvin. Kun he ovat Suomessa niin hän on yhtä tiivisti mun kanssa yhteydessä ellei jopa tiiviimmin kuin mun oma siskoni ja se on aika metkaa välillä.
eilen kävin oikein miettimään, että siitä tulee marraskuussa 7 vuotta kun mä olen heihin tutustunut. Siihen aikaan on mahtunut paljon kaikenlaista, iloja, suruja, juhlia ja arkea, kasvatuspulmia ja hauskoja tilanteita mutta aina niistä on selvitty :) Pienempi pojista oli juuri saanut nimen kun tutustuin mieheni kanssa. Hänen kasvuaan ja kehitystään olen saanut seurata tässä vuosien varrella, toki isoveljensä myös. Pojat ovat nyt jo sen verran isoja, että huolehtivat meidänkin likasta kivasti ja ovat aina hänet huolineet leikkeihin mukaan. Kun likka oli pieni he olivat ihan innoissaan ja haltioissaan vauvasta. Nyt keinuvat kimpassa pihalla ja riehuvat kaikki minkä ehtivät. Tässä sen ajan kulumisen, vuosien vierimisen sitten huomaa. Ja haikeana mietin tätä tulevaa vuotta, että likka menee vuoden päästä jo eskariin.