Heräilin yhdentoista aikaan. Käväisin Itiksen markkinoilta hakemassa likalle villahaalarin ja kaulurin. Tosi ihanat ovat, kotimaiset ja villa joka ei ole karhea. Palvelu oli loistavaa eikä hintakaan päätä huimannut. Metrolla Sörnäisiin josta ratikalla Messukeskukseen. kierreltiin siskon kanssa ensin huonekaluhallissa, sen jälkeen käytiin kahvilla jossa istuttiinkin tunnin verran puhumassa kaikenlaista. Sisustustavaroita katsellessa meni vielä tunnin verran. Messuilla oli hurjasti kaikkea mutta ovat minusta yliarvostetut. Jacuzzeja ja ammeita oli jos minkälaisia ja sadevesisuihkuja myös montaa kokoa. Siltikin tuli väistämättä mieleen, että jos itse remontoisin tai rakennuttaisin niin en menisi messuilta hakemaan vinkkejä hankintoihin sillä se tungos, ihmismäärä ja huono ilma ovat yhdistelmä jossa mulla ainakin menee hermot. Sen takia vältän Ikeaakin nykyään ja kaikkia tapahtumia mistä ei välttämättä tarvitse mitään ostaa niin teen mielummin jotain muuta silläkin ajalla. Ihmiset olivat raahanneet sinne lukemattoman määrän vaippaikäisiä lapsia jotka eivät, ei mikään yllätys, viihtyneet siellä kuumuudessa, tungoksessa katsomassa aikuisten juttuja ja kiukku olikin sen mukainen. Itselle ei olisi tullut mieleenkään viedä tuollaiseen paikkaan kohta viisivuotiasta tytärtämme jonka hermot eivät ainakaan riitä kovin pitkiä aikoja kerrallaan katsomaan aikuisten juttuja. Mikä siis sinänsä on aivan ymmärrettävää. Nyt joku perheenäiti mut taas ampuu tästäkin kommentista, mutta väistämättä tänä itsekkyyden luovana aikana tulee mieleen toisten vanhempien kykenemättömyys ajatella asioista lapsen kantilta että tuleeko lapsi viihtymään siellä (mihin lapsen ei ole pakko mennä) tai voisinko järjestää niin, että joku hoitaisi lasta kun käväisisin itsekseni messuilla tai voiko ko. tapahtuman jättää väliin jos sinne ei ole mahdollista ilman lasta mennä. Lasten mielenkiinnon kohteet kun on leikkiminen, lelut ja leikkiminen ja aikuisten hieman jotain muuta niin yhteentörmäyksiltä ei voida välttyä.
Itse olen suunnattomasti oppinut nauttimaan niistä hetkistä kun saan mennä sinne mihin haluan kun tyttö on mummolla tai isänsä kanssa. Se on mun omaa aikaa ja sen mä käytän itsekkäästi kuten haluan. Ja onneani kiitän, että on mummot jotka likkaa ottavat mielellään hoitoon sekä mies joka likan kanssa on aina kun töiltään ehtii. Lapsi kun ei ole vain "mun projekti" vaan ihan meidän molempien rakas ihana ja näinhän sen pitäisi ollakin. Varsin usein vaan näkee näitä perheitä joissa lapsia on liuta kaupalla, äidin kanssa ja isäkin on kuvioissa mutta elää ihan omaa elämäänsä omaan tahtiinsa ja omien halujensa mukaan. Se on musta tosi surullista ja antaa näille tulevaisuuden toivoille aivan väärän kuvan siitä mitä sen perhe-elämän tulisi olla. Ei äitien tarvitse ja kuulu hoitaa kaikkea mikä perheen pyörittämiseen kuuluu, isienkin pitää osallistua joten nyt siskot puhetta niille miehille, että voisitko tänään hoitaa kultaisia lapsiamme, että pääsisin kävelylle itsekseni. Kiva, kiitos, hei :)