Tänään iltapäivällä tuli kauan odottamani viesti, että silmälasisi ovat valmiit. käytiin hakemassa ne Silmäasemalta. Vein likan manskun Mäkkiin hampurilaisille. Kävin ostamassa itselleni mustat farkut. Kaupan kautta junalle ja sit kotiin. Likka oli todella uupunut ja itki isäänsä kovasti illallakin. Huomenna onneksi näkevät hetken ajan kunnes likka lähtee mummille viikonlopuksi.
Lisäkommentti:
Kaveri soitti illalla, että oli ostanut damaskit ja ettei ne olleetkaan sukkahousut. Nauroin ihan kipeänä sille ja hänen pinnalleen asiasta :) Annoin vinkkejä mitä damaskien kanssa voi laittaa, mitkä kengät... No kävi sitten niin,että aloin itse sovittamaan saappaitani ja uusia farkkujani sekä sopivaa yläosaa. ihmettelin kun saapas ei lähtenyt enää pois jalasta ja olinkin sitten onnistunut vetämään sen nahkaisen osuuden jumiin sinne vetskariin. Taistelin kengän kanssa varmaan vartin jonka jälkeen tuli tuskanhiki, epätodellinen olo, ettei näin voi käydä kenellekään ja sitten soitto samaiselle kaverille joka sanoi mulle että pilkka osui omaan nilkkaan. Koita nyt suoriutua siellä jotenkin, jos ei muu auta niin soita miehellesi joka pelastaa sinut. Soitin sitten miehelleni että tämä ei ole mikään temppu saada sua poikien illanvietosta kesken kaiken kotiin mut mulla on saapas jumissa jalassa ja en saa sitä pois. Mies onnekseni sanoi, että hän hyppää just bussiin eli odottele siellä ihan rauhassa. En jaksanut odottaa miehen tuloa kotiin koska aloin jo pelkäämään, että pitääkö soittaa kohta palokunta poistamaan saapas jalasta. Ne olisivat hajottaneet mun saappaat eli harkitsin kaikki mahdolliset muut vaihtoehdot. Olin sitten vääntänyt sitä saapasta pois jalasta leikkaamalla saksilla sitä jumiutunutta nahkaa ja lopun vedin hampailla irti. Sain saappaan juuri pois jalastani kun kuulin, et rappukäytävässä kolahti ja mies tuli kotiin. Siinä meni siis yhteensä tunti aikaa et sain sen saappaan pois jalastani.. Sain suklaata 7 levyllistä ja likka sai leluja, sukat ja namia.