Draamakuningattaren matkassa

Melkein viikko on taas vierähtänyt. Torstaina meillä oli eka uimakoulukerta Vuosaaren uimahallissa. Oltiin sovittu, että mennään tytön kanssa yhdessä pesulle ja uimaan, mutta toisin kävi sillä heitä varten olikin tilaussauna. Vetäjänä oli likan päikkäriryhmän entinen setä, kiva jutska; mutta kuinka ollakaan se olikin sitten meidän lapsi siitä isosta porukasta joka huusi suoraa huutoa jo suihkuun mennessä. Huuto, itku ei tuntunut rauhoittuvan millään, hän hoki vain, että hän haluaa kotiin. Yritin rauhoittaa häntä hokemalla rauhoitu muttei mitään vaikutusta; huuto tuntui vain yltyvän ja jatkuvan ja sitten jätin hänet sinne ryhmän joukkoon ja sanoin että sä menet sinne, kävelin pois. Niin näin ei varmastikaan saisi tehdä mutta tuntui ettei mikään muukaan auta. Edellinen harrastus jätettiin kesken toissa syksynä parin käynnin jälkeen koska hän vain huusi pakolliset treenikohdat muiden lasten kanssa minua tai isiä. Tennikseen meno ei ollut enää kivaa joten se jäi pois.
Nyt ajattelin että heti ei luovuteta sillä katson että uimakoulu sinänsä ei ole harrastus vaan tärkeä taito joka tulisi osata/oppia. Lopulta likalla oli ollut ihan kivaa siellä eikä hän ollut koko aikaa itkenyt. Kaupan kautta kotiin, oltiin himassa todella myöhään.