31.01.2008 22.32 -
Narina uimakouluun lähtemättömyydestä alkoi jo keskiviikkoiltana ja jatkui torstaina päikkärin jälkeen hyvinkin suurena. Mies oli töissä joten me tytön kanssa kahden neuvoteltiin, kinattiin, huudettiin, itkettiin ja uhkailtiin täällä. Mua ei huvittanut enää ollenkaan lähteä koko uimakouluun ja arvelin, että mies ottaa pinnat kun kuulee ettei tyttö sinne halua ja ettei olla sinne menty. Mieskin yritti neuvotella tyttärensä kanssa puhelimen välityksellä mutta menestys oli yhtä huono kuin minullakin :(
Ilta loppui vihdoin mutta meillä kaikilla oli todella huono mieli tappelusta ja uimakouluasian saamasta käänteestä. MIkä tärkeintä kuitenkin niin en saanut syytä ongittua likasta ulos, että mistä kenkä puristaa. miksei uimakouluun olekaan kiva mennä.
Perjantaina juttelin asiasta päikkärillä ja ryhmän täti lupasi hieman leikkiä salapoliisia ja yrittää saada selville missä hiertää. Ryhmässä päivisin hän laulaa, juttelee, esiintyy ja saat muutkin mukaan innostuksellaan eikä mistään vastaavasta ole mitään viitteitä; mutta onhan se paikka ollut hänelle monen vuoden ajan toinen koti joten paikka on hyvinkin tuttu. Mitään ei ollut utelussa selvinnyt joten päätimme ottaa hiljaisen kannan asiaan ja kertoa että kerta on vielä käytävä jonka jälkeen päätämme mitä teemme uimakoulussa käymisen suhteen. Töissä sain ohjeen olla pakottamatta tyttöä ja myöskin hyvin vahvasti siihen suuntaan ohjeistusta että määrääkö 5v kaiken meillä. Mietin taas asiaa pitkään perjantaina että onko oikein pakottaa ujo lapsi uimakouluun joka ei mielestäni ole harrastus vaan asia joka tulisi osata ja ennen kaikkea ongelma ei ole se, että lapsi pelkäisi vettä vaan muita ihmisiä ja vierasta paikkaa kenties!? jos annan periksi niin tällaistako elämämme tulee aina olemaan uuden ja vieraan asian koittaessa?? Jos en anna periksi niin olenko jyräävä äiti joka ajattelee vain sitä mitä muut ovat asiasta mieltä?? harmillisen hankalia pohdittavia.
Missä se raja menee että kuinka monta kertaa lapsen on sanottava ettei hän jotain asiaa halua tehdä ja me vanhemmat vain pakotamme koska on pakko mutta onko oikeasti pakko muuta kuin mennä päivisin hoitoon ja öisin nukkua? pitääkö tuon ikäisellä olla velvollisuuksia tai siis saako niitä olla? Lahjontaakin olin kokeillut torstaina, epätoivoisena äitinä ja kerroin että tyttö saa paljon rakastamana Hello Kitty kellon lahjaksi jos suorittaa uimakoulun sekä oppii uimaan (aikanaan tietenkin). tämäkään ei motivoinut häntä menemään sinne.