Draamakuningattaren matkassa

Perjantaina päiväkodista lähtö oli taas yhtä huutoa ja raivoa, sain raahata täysin mudassa olevan likan mukanani sillä hän oli täysillä sitä mieltä että menee toki kävelemään mutaiseen talonpihaan ja sotkee vaatteitaan hieman lisää sekä minuakin siinä samassa. Olin niin raivona että teki mieli käydä kauppaamassa tyttöä jokaiselle naapurille parilla eurolla kappale. takavarikoin kassillisen leluja, kielsin lasten ohjelmat sekä lauantain namit ja pidin häntä arestissa varmaan puoli tuntia koska hän karkaili sieltä vähän väliä eikä miettinyt htään tekemisiään. rasittavaaa!!!! kun mies kotiutui treeneistä oli jo seuraava väittely menossa ja tyttö taas arestissa. lähdin onnessani Itikseen etsimään itselleni farkkuja, oli taivaallista olla itsekseen rauhassa kaupoilla pitkästä aikaa. ja niin ettei kukaan vinkunut eikä mankunut mitään. Löysin hyvännäköiset farkut ja lyhennyskin tuli ilmaiseksi. Ruokakaupan kautta kotiin.
Kun pääsin kotiin aloitti likka järjettömän mankumisen siitä, että sä et saa enää koskaan mennä mihinkään ikinä ilman mua. Aloin nauramaan ja sanoin että voit olla varma, että tulen käymään vielä useamminkin asioilla itsekseni sillä en jaksa sun kanssa täällä joka ilta tapella ja että tarvitsen omaa aikaa siinä missä isäkin. miten se onkin niin että kun mies tekee pitkää päivää, harrastaakin niin siihen pitää vaan sopeutua jotenkin mutta annas olla kun mä teen niin että mä joskus menen itsekseni niin likka ainakin metelöi siitä ja yrittää saada mulle huonon omantunnon kaupoilla hengaamisesta. Pah.
mä kun kuitenkin olen jatkuvassa vienti, hakuvuorossa arkisin, vien uimakouluun ja huolehdin hänestä kaikki viikonloppuaamut, päivät ja yleensä vielä illatkin. missä helvetin välissä mulla on aikaa elää jotain muuta kuin tätä loputonta sirkusta??